United States or Kazakhstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
AKSEL. Ja nuori pyhiinvaeltaja käv' yhä, Ylitse vuorten milloin, milloin laaksoiss' Etäällä kotimaasta sauvoineen; Vakava toivo onnen tiestä huojens' Halua hellää, koti-ikävää; Kun leivo hänet herätti, niin lauloi Se Valpurista; aamukoi niin hehkui Kuin lempensäkin; päivän helle hänet Pakotti metsän varjoon; monessa Velsklannin rungoss', Saksan pyökissä On nimi Valpur.
Ei sallimus, ei kuuliaisuus, Ei Marsin käsi, vaikka viittaisi Tulisin sauvoineen mua peräytymään, Ei Priamuksen eikä Hecuban Ei polvistus eik' itkettyneet silmät, Et sinä, veli, vaikka miekka käessä Tien multa sulkisit, mua estää voisi, Pait surmaamalla minut. CASSANDRA. Pidätä häntä, Priamus, älä päästä! Hän sauvas on; jos tukes menetät Sa nojaat häneen, niinkuin Troia sinuun Niin kaikki sortuu.
Ensimäisinä kulkueessa kulki kuusi tahi kahdeksan soihtujen tai sitten lyhtyjen kantajaa ja heidän perässään kaksi hautajaisairuetta pitkine, mustine, poimukkaasti harsokankaalla peitettyine sauvoineen. Heidän jälessään astui muutamia herroja virkapuvuissaan, kantaen vainajan ritarimerkkejä mustalla, hopeanauhoilla ympäröidyllä samettipatjalla.
Sitten muovasi myös elonleikkuun; vartevan viljan kimppuun leikkaajat kävi sirpeillään hiotuilla; taajaan sirppien täydelt' ain' elo lankesi luokoon, siitä se lyhteiks solmittiin, side olkinen pantiin; kolmepa henkeä heilui sen sitelyssä, ja heille kimppuja kooten toi sylin täysin poikaset viljaa, vikkelät toimessaan; väen keskell' itsepä seisoi ääneti sauvoineen maan haltia siell' ilomielin.
Sillä välin oli Ogrin jättänyt rakastavaiset erakkomajaan ja vaeltanut itse sauvoineen Vuorikaupunkiin; sieltä hän osti oravannahkoja, kärpännahkoja, silkki- ja purppurakankaita, tulipunaista verkaa ja vaipan, joka oli valkeampi liljan kukkaa, lisäksi vielä kultasilaisen ratsun, joka asteli jalosti ja juhlallisesti.
Huutaen suosiotaan väki puolteli toista ja toista; airuet hiljentää koki joukkoa, vaan vakamielet kansan vanhimmat kivill' istuivat pyhän piirin; tuomarinsauvat toi heloääniset airuet heille; vuoroon sauvoineen kukin nousi ja tuomion lausui. Kultatalenttia kaks oli tallennettuna keskeen sille, ken vahvistaa voi oikeimmaks asiansa.
No, ompa hyväkin, kyllä pelto kulta sen tarvitseekin! No, ei Taavetista ole suinkaan kuulunut mitään?" "Ei, sitten kuin viimeksi kävi!" vastasi Leena. "Hm, hm!" murahti isäntä ja meni isoon tupaan. Kun hän juuri oli päässyt sinne, veti itseänsä eräs vanha kulku-akka sauvoineen ovesta sisään. "Hyvää päivää isäntä!" "Päivää!" vastasi isäntä; "mitä kuuluu maailmasta?"