United States or Eswatini ? Vote for the TOP Country of the Week !
Omasta kohden kuitenkin sai pyssyn, rensselin, leirissä teki rengin työt, sodassa soturin; mut passaukset, tappelut käv' yhtä juoheaan, eik' araks häntä mainittu, vaan hupsuks toisinaan. Paluuta tehtiin, Ryssä tuo hätyytti ahdistain, ja jokivartta Sandels nyt peräytyi verkkaan vain. Vähäisen matkan päässä siit' on porraskäytävä, ja siinä seisoi miestä vain noin parikymmentä.
Toisin toivoin, toisin luulin, Ja toisin palo pakisin, Toisin mie käkesin kälkö, Toisin käv' käkeykseni, Toisin toivoni osasi, Ajatukseni alemma. Toivoin suotusen tulevan, Armahaisen astelevan, Ei tuo suotu tullutkana, Eikä armas astununna, Jok' oisi johonki vienyt, Minun kurjan korjannunna, Näiltä suurilta suruilta, Apioilta mielaloilta.
Mut etelästä kuiskaillen nyt huhu luikertaa, se aseitamme häväisten maanpetost' ilmoittaa; se kaikkialla herättää vaan ylenkatsett' ylpeää. Ijäti päivä muistetaan, milloinka varmuuden tuo huhu sai, ja kertomaan käv' äänell' ukkosen: maan viime pylväs kukistui, jo Viapori antautui. Sen kuiluunsako nielaissut on syvyys pohjaton? Ukonko nuoli murskannut sen vahvat muurit on?
Vasta kun ol' äänehensä rukouksen päättänyt, tuli ukko säntillensä, hatun painoi päähän nyt: "Syösköön vaikka lemmon kansa vastahamme joukkojaan, eipä hätää Herran kanssa, hurraa pojat, eespäin vaan!" Sitten koitti ryntäystä uskoineen ja miehineen; pelkoa ja epäilystä nyt ei päässyt sydämeen. Ydin nuori, vanha pinta, pilaa, totta vuorojaan, lumitukka, tulirinta, näin käv' ukko kulkuaan.
Kun lehdikko Ja nurmikko Taas illalla tuoksuelee, Niin taivaskin Ja tähdetkin Lapsuuttamme onnittelee. Vähäinen köyhä tyttönen Käv' ahkerasti kouluansa; Ihana kirkassilmäinen, Uus röijy, huivi ruutuinen, Ja sukat omat kutomansa. On nöyrä hän myös tavoiltaan, On puku puhdas, siisti nenä, Mut Ressuks häntä sanotaan, Kun esiliina ainiaan Hänellä on niin ryppyisenä.
AKSEL. Ja nuori pyhiinvaeltaja käv' yhä, Ylitse vuorten milloin, milloin laaksoiss' Etäällä kotimaasta sauvoineen; Vakava toivo onnen tiestä huojens' Halua hellää, koti-ikävää; Kun leivo hänet herätti, niin lauloi Se Valpurista; aamukoi niin hehkui Kuin lempensäkin; päivän helle hänet Pakotti metsän varjoon; monessa Velsklannin rungoss', Saksan pyökissä On nimi Valpur.
Eikö se tullut paremmaksi sen jälkeen kuin viimein olin luonanne ja rukoilin hänen kanssaan? Ei niin hivettäkään, luulen että se käv' pahemmaks'. Kun täti oli mennyt, niin se kirosi ja reuhtoi kuin paholainen itse ja sitte alkoi taas samanen sureskeleminen. Hanna täti ravisti päätään. Siinä piilee jotain, jotain jonka perille emme ole päässeet, Beda muori.
Ensi kahakassa puuttui luoti hänen olkahansa. Döbeln kuulan vinkuvaisen kuuli: 'Pojat, kuka sai sen? Munter olkapäätään kaappas, virkkoi: 'tuostahan se raappas. Tuskin lientyi haavan vaivat, taas käv' onni ankaraksi kasakat kun vangiks saivat, juosta sai hän virstaa kaksi kilpaa arovarsan kanssa leve'illä jaloillansa, kunnes uljaat veikot tästä taas tok' auttoi pälkähästä.
Isäntä astui myös ulos kammarista porstuaan kummeksien väen kummallista tungosta. Hän kysyi hämökkäästi, kuin olisi ollut kuuma puuro kurkussa: "Kuk'oil tuo herra joka käv isännän puheella?" "Kuka! mikä herra, en minä ole nähnyt täällä mitään herraa". Annalta pääsi kilisevä nauru, joka tarttui koko nuoriso laumaan, joka myös nauroi, tietämättä minkä tähden, niin että seinät helisivät.
Käkesin käkenä käyä, Kukahella kukkuroilla, En käkenä käynytkänä, Kukahellut kukkuroilla; Toisin otteli osani, Toisin käv' käkeykseni, Toisin väänti väärä lykky, Toisin onni ohjaeli Väänti väärälle lykylle, Onnelle osattomalle. Täytyi ruupuhun ruveta, Käsin käyä tähteliille, Piti lenteä leholle, Havupuille haihatella.