United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuo huudahdus sai ryntääjät hiukan levottomasti liikahtamaan ja vakavammin kääntämään huomionsa veräjän takana seisovaan miesjoukkoon. »Tulkaa pojat!» kuului veräjältä yhä uhitellen. Karhun Esa iski mustaansa, lennätti veräjälle, kiljahti siinä, kääntyi takaisin ja hyppäsi alas selästä toisten luona. »Nyt mennään pojat!» Hän etsi eräiltä rattailta kankensa, katsoi että puukko oli povitaskussa.
Sen antaminen viipyi viipymistään, ja mitä kauvemmin se viipyi, sitä vaikeammaksi alkoi minusta tuntua sen antaminen, kun ei olisi ollut mitään syytä mainittavana, miksi sitä olin salaillut. Se oli myöskin niin pilautunut paitani povitaskussa, etten sitä enää luullut voivani omistajalleen antaakaan.
Tämä levottomuus tuli siitä, että pelkäsin paperilapun voivan joutua jonkun syrjäisen nähtäväksi ja minä olisin tahtonut sitä tallettaa muistiksi siitä, kuinka nyt ajattelin ja tunsin. Kirjoittaessani sentähden samalla mietin, minne sen piiloittaisin: päivällä pitäisin povitaskussa ja yöksi panisin tyynyn alle.
Ei tarvinnut mennessä edes soutaakaan, vaan sai istua kokassa Nokkalan Esan kanssa, kun matkassa oli niin paljo nuoria soutumiehiksi. Esalla oli nutun povitaskussa pullo "kuusenjuurikaista" ja sitä maistellessa kului siinä matka niin rutosti, jott'ei Kalle oikein huomannutkaan, ennenkuin jo oltiin kirkkorannassa.
Siinä hän kuitenkin jo seisahti ja kulmainsa alta katseli rovastia, samalla kuin tuumaili: "ei rovasti taitaisi?" "Mitä sitten taitaisi?" Asarias käänti turkkinsa reunaa niin, että rovastin näkyviin tuli povitaskussa olevan putelin kaula. Rovasti pudisti päätänsä kieltävästi ja apulainen tirskui, ollen ulos katselevinansa; mutta Asarias tuumaili: "mutta ottihan se entinen."
Ja muhkealta tuntui mieli, kun povitaskussa oli viisikymmentä markkaa markkinarahaa ja Elsan pää kantoi jyvän kaupan. Kääntyi taas omiin ajatuksiinsa ja ikäänkuin väkisten tunkeutui ajatus, että tuo Antin iso ruunikko se pitää saada omakseen. Sen huonomman hevosen rekeen ei Siiriä voi ajatellakaan tahtoakseen. Ja siitä ruunikosta ajatteli panna puheen käymään ja mietti, miten hän sen alottaisi.
"Jos nukut taikka valvot, olet minun silmissäni yhtä ihana; vaikka olisit kymmenen vuotta haudassa maannut, niin sittekin sinun tuntisin. Olethan sinä Vapahtajani äiti, neitsyt Maria! Minäkö en sinua tuntisi?" Nyt yritti hän suudella häntä, mutta samassa näki tyttö kaksi välkkyvää pistoolia povitaskussa. Peljästyksestä oli lähes menehtyä.
Se oli tyhjä ... ja toinen tasku oli myöskin tyhjä... Ei, ei hän sitä vielä uskonut... Mutta sen hän tunsi, että epätoivon parahdus jo kohosi sydämestä ... ja kurkkua myöten ... ja tinki pääsemään ulos... Kello oli poissa ... poissa se oli ... ei ollut povitaskussa ... eikä housun ... eikä liivienkään... Ja silloin se pääsikin ulos, mikä oli pyrkinyt...
Hän tunnusteli lakkaamatta lompakkoaan takin povitaskussa... Eikö hänellä nyt ollut kokonainen pääoma hallussaan?... Mitä Aa-vuonossa tiedettiin siitä suuremmoisesta elämästä täällä?... Hopeainen neljän killingin raha oli kuin pyhä esine, oikea aarre siellä kotona, ja täällä sitten eihän sitä ajateltu enemmän kuin sillinsuomusta, joka oli tarttunut lompakkoon!
Tallusteli ... jo työpuvussa: sininen työpusero yllä, remmi vyöllä, talvellinen, tahrautunut lippalakki päässä. Mutta parta oli hänellä aivan puhtaaksi ajeltu ja tukka riippui kauniisti suittuna hartioilla. Hänellä oli työkaluja mukana: kirves ja saha. Puseron rynnästaskusta pisti esille käännettävän metrinmitan pää... Ja povitaskussa piili iso, vahakantinen muistivihko.