United States or Lesotho ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämän jälkeen vieraat asettuivat leposohville ja varsinainen ruokailu alkoi. »Olkoon tämä viimeinen maljani», nuori Sallustus virkkoi, kun pöydälle ensimäisten, ruokahalua kiihottavien annosten jälkeen ilmestyivät varsinaiset ruoat ja kun orja oli hänelle ojentanut reunantäyteisen viinisarkan. »Olkoon tämä viimeinen maljani, ellei tämä ole parasta viiniä mitä Pompeijissa olen juonut.»
Mutta onpa meillä täällä Pompeijissa heidän matkijoitaan.» »Niin on, mutta ilman lieventäviä asianhaaroja. Rooman mainiot herkuttelijat ovat onnellisia, he eivät näe muuta kuin komeutta ja loistoa, he eivät käy kaupungin kurjemmissa osissa, he tuskin tietävät, että on köyhyyttä mailmassa.
Jokainen Pompeijissa tietää, että Ionella on veli, joka nuorena ja rikkaana, on ollut meidän kesken sanottu kyllin hullu ruvetakseen Isiksen papiksi.» »Isiksen papiksi! Oi, jumalat! Hänen nimensä?» »Apekides.» »Nyt ymmärrän kaikki», Nydia mutisi. »Veli ja sisar uhrataan siis molemmat! Apekides, sen nimenhän minä kuulin siellä ah!
Herkules avita, huomenna eivät määrätyt henkilöt niitä niin varmasti katselekaan.» »On ihana yö», orja sanoi liittyen eteenpäin lainehtivaan joukkoon, »ja koska en huomenna pääse huveja katselemaan, tahdon ainakin petoeläimet kerran vielä nähdä.» »Se on oikein», hänen uusi toverinsa vastasi, »eikä leijonaa ja tiikeriä joka päivä saa Pompeijissa nähdä.»
Nydia huokasi ja jatkoi sitten hetken vaijettuaan vastaamatta toisen huomautukseen: »Olet hiljan palannut?» »Kuusi päivää olen ollut Pompeijissa.» »Ja voit hyvin? Ah, tarvinneeko sitä kysyäkään sillä voiko kukaan, joka saa katsella kaikkien niin ihanaksi kertomaa maata voiko kukaan sellainen pahoin voida?» »Hyvin jaksan. Entä sinä, Nydia kuinka oletkaan kasvanut?
Yöllisten hurjastelijoiden oikkuihin tottuneet kaupunkilaiset antoivat hymyillen ja viittilöiden hänelle tietä; he luulivat tietysti, että Bromios-jumala, jota Pompeijissa uutterasti palveltiin, oli saanut hänet valtaansa; mutta ne, jotka toistamiseen katsahtivat häneen, jäykistyivät kauhusta, ja hymy kuoli heidän huulilleen.
Kiillotetun ja hopeisin arabeskein kirjaillun sitruunapuisen pöydän ympärillä oli kolme leposohvaa, jotka vielä olivat Pompeijissa yleisempiä kuin Roomassa vastikään muotiin päässeet puolipyöreät istuinsohvat. Näille metallisilauksin kirjailluille pronssivuoteille oli levitetty paksuja patjoja, nekin hienosti ommeltuja ja herkullisen notkahtelevia.
»Ah, se ilahuttaa minua; sillä poissaollessasi kävin mikäli ehdin niitä kastelemassa.» »Kuinka voin sinua kiittää, kaunis Nydia», kreikkalainen virkkoi. Vähän aavisti Glaukus, kuinka tarkkaan hänen mielikukkansa Pompeijissa muistettiin. Lapsen käsi vapisi ja hänen rintansa aaltoili tunikan alla.
»Se on totta», kultaseppä sanoi. »Eivätpä he jalokiviä ostakaan he mutisevat loihtulukuja käärmeen nähdessään ja Pompeijissa ovat kaikki koristukset käärmeenmuotoisia.» »Katsohan», muuan kolmas, pronssinvalaja huomautti, »kuinka pilkallisesti hän hymyilee tuolle hartaalle uhritoimitukselle. Hän varmaankin kiroo itsekseen koko temppelin.
»Oikein, vaikka omasta kohdastani kaikki naiset ovat velhoja ja Pompeijissa näyttää, Venus avita, ilmakin olevan tulvillaan rakkauden taikajuomaa, niin kauniiksi minun silmäni näkevät jokaiset parrattomat kasvot.» »Ja katso!