United States or Germany ? Vote for the TOP Country of the Week !


Hänhän oli ollut aamupäivällä konttoorissaan, ja Reine olisi kyllä silloin voinut tulla kotiin ja mennä vaikka vuoteeseenkin; hänen ei siis olisi tarvinnut pelätä säikähdyttävänsä isäänsä. Morangen levottomuus kasvoi niin suureksi, että hän ei tohtinut enään mitään kysyäkään.

He puhuivat siitä, että kyllä »Jumala auttaa», niinkuin ei olisi ollut epäilystäkään siitä, että niin on aina tapahtunut ja tulee aina tapahtumaan, joka hetki, joka päivä. Eikö hän ole milloinkaan eikä missään asiassa ollut teitä auttamatta? Vastaukseksi hymähtivät he molemmat ja katsahtivat toisiinsa. Mikä teitä naurattaa? Se vain, että Antero voi sitä edes kysyäkään.

Ei tarvitse kysyäkään vointianne, sen näkeekin. Niin terveen näköinen», puheli Liisa Viion leskelle heti ensi sanoikseen sisään tullessaan. »Vaan tällä on yhä kosteat silmät. Heitä, Elsa kulta, pois tuo nököttäminen. Ota reipasta mieltä! Eihän maailma ole vielä kokonaan kumossa!» »Emme tässä ole juuri nököttäneet itkusilmin koko aikaa. Olemme nauraneetkin ja pitäneet hauskaa», sanoi Viion leski.

Aivan niinkuin vertaiselleen kertoi hän minulle, mitä halusin tietää ja mitä hän muisti. Sai häneltä kuulla monta kuvaavaa piirrettä senaikuisista miehistä ja monta sattuvaa kuvausta silloisista oloista. Oman herätyksensä historiaan ei vanhus kajonnut enkä sitä rohjennut häneltä kysyäkään.

Sillä turhaa hänen enää oli kysyäkään niiltä naisilta, jotka vielä tulivat uimahuoneesta, olivatko he naituja vai ei.

No, jos niin helposti osaat kaikkia tehdä, ettei kysyäkään kestä, niin sitten meistä tulee tuota päätä veikot ja veljet, sanoin minä. Kyllähän se aina kysyä kestää, en minä juuri niin tarkoittanut, sillä en minäkään kouraani puhaltamalla mitään valmiiksi saa, virkkoi Lauri.

"Kuinka voit sitä kysyäkään? Ymmärrän nyt hyvinkin selvästi, kuinka vähän sinä rakastit ja saatoit rakastaa minua, ja sitä paitse: Mitä sinä sille mahdat, että että nyt ei enään ole asiat kuin ennen." "Kyllä! Olisi minun pitänyt tuntea itseäni paremmin.

Maria punastui. «Hmarveli majuri teeskentelemättä, niinkuin hänen tapansa aina oli, «tuohon on paha vastata. Minä kerran kohotin pyssyni nuorta upseeria vastaan sodassa; mutta kun piti laukaisemani, käänsin minä pyssyni suun ja ammuin vanhan kapteinin, jonka tunsin hyväksi... Miksi minä niin tein, en minä tiedä... Miksi te olette minulle mieluinen, en minä tiedä ... enkä huoli sitä kysyäkään.

Nydia huokasi ja jatkoi sitten hetken vaijettuaan vastaamatta toisen huomautukseen: »Olet hiljan palannut?» »Kuusi päivää olen ollut Pompeijissa.» »Ja voit hyvin? Ah, tarvinneeko sitä kysyäkään sillä voiko kukaan, joka saa katsella kaikkien niin ihanaksi kertomaa maata voiko kukaan sellainen pahoin voida?» »Hyvin jaksan. Entä sinä, Nydia kuinka oletkaan kasvanut?

Oh, Roman kaunottaret eivät ole ylpeät, eivätkä pöyhkeät. Jos vaan olet ilmestynyt forum'ille, sinä tuommoinen ylevä, jalo nuorukainen, ei tarvitse kysyäkään, eivätkö he sinuun tarttuneet, eivätkö kappaleiksi repineet niinkuin bakkantinnat Orpheuksen?" "Ah, Mesembrius, ei liimavirvellä kotkaa pyydetä." "Kyllä kai, kyllä kai! Minkätähden sinä olisit kotka enemmin kuin muutkaan.