United States or Kuwait ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän kunnon mies on, totuuden hän lausuu; Hyv' on, jos kärsit sen; mut suora on hän. Tuon konnan-lajin tunnen: suoruudellaan Petosta, luihuutt' enemmän he peittää, Kuin sata nöyrää, tyhmää liehakkoa, Jotk' ylen tarkoin tehtävänsä täyttää. KENTIN KREIVI. Totuuden nimessä ja vakaast' aivan, Ylevän katsantonne hurmatessa, Mi lumoaa kuin kirkas sädekehä, Jok' otsaa Phoibon ympäröi.
Onnen hepo, Joll' ompi kantamuksenaan Antonius! Ylpeile, hepo! Tiedä, ketä kannat: Maan toista Atlast'. ihmiskunnan turvaa Ja kypärää. Hän haastaa nyt tai kuiskaa: »Miss' olet, vanhan Niilin käärmehyinen?» Mua siksi kutsuu hän. Nyt ravintoni On myrkky suloisin. Mua muisteletko, Mua, Phoibon lemmenliekin paahtamaa Ja syvään ajan uurtamaa? Kun sinä, Leveäotsa Caesar, täällä liikuit.
Ja koska, jatkoi itsepäinen puhuja, koska tähdet samalla kadottavat valonsa ja suloinen kuu sammuttaa lyhtynsä nähdessään Phoibon loistavat vaunut... Aja! sanoi kuningas.
CLEOPATRA. Saat multa kulta-asun, jok' on ollut Kuninkaan oma. ANTONIUS. Ansainnut hän on sen, Vaikk' ois se rubiineilla koristeltu Kuin pyhän Phoibon vaunut. Kätesi! Nyt riemukulku kautta kaupungin Ja kilvet hajanaiset koristeina! Jos olis linnassamme leirin tila, Niin yhdess' illasteltaisi ja juotais Onneksi huomispäivän, josta koituu Kuninkaallinen seikkailu. Soi, torvi!
Nenälleen lasit tihrusilmä panee, Nähdäkseen häntä; imettäjä lörppä Poruttaa vetotaudin kakaraansa, Hänestä rupatellen; parhaan vartin Likaiseen kaulaans' sitoo kyökkipiika Ja töllistämään ylös seinään kämpii; Rahit, kuistit, ikkunat on täpötäynnä; Katoilla, harjoill' istuu kahdareisin Väkeä kaikenlaista, jotka silmin Hänt' ahmii kaikki; joukkoon tunkeilevat Papitkin, harvoin nähdyt, koittain saada Pukaten paikkaa; hunnutetut naiset Siloiset poskipäänsä, joilla puna ja valkea käy sotaa, alttiiks suovat Himoisen Phoibon tulisuudelmille.
Hän, jalo mies, Niin varma vaimons' oli kunniasta Kuin minkä minä nyt, ja vetoon pani Tuon sormuksen, ja ois sen tehnyt, vaikka Rubiini ois se Phoibon rattaiss' ollut, Niin, vaikka koko vaunuin arvoinenkin. Niiss' aikeissa Britanniaan ma riensin. Hovissa minut näitte, missä opin Kainolta tyttäreltänne, mik' ero On rakkauden ja vilpin.