United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olin mieki neito muinen, Olin kasvava kananen, Pitkillä ison pihoilla, Oman taaton tanhuilla; Kävin kukkana kujilla, Kajavana kartanoilla. Toisin nyt minun poloisen, Toisinpa tätä nykyä: Sinnes on pihani pitkät, Kunnes pitkät pilven rannat; Sinnes kaiat kaivotieni, Kunnes kaiat kaaren rannat; Sinnes laajat lattiani, Kunnes laajat lammin rannat; Sinnes oikein oveni, Kunnes oikein otavat.
Paistanevi Luojan päivä, kuu Luojan kumottanevi, tähet taivon välkynevi, otavat ojentunevi ilmassa etempänäki, maailmassa muuallaki, ei yksin ison pihoilla, näillä kasvinkartanoilla. "Lähen nyt tästä kuin lähenki, tästä kullasta ko'ista, ison saamasta salista, äitin kestikellarista.
Jouluna Jumala syntyi, Paras poika pakkasella, Revon heinihuonehesen, Sorajouhen soimen päähän. Härkä olkia levitti, Sika penkoi pehkuloita, Poian pienen peitteheksi, Katteheksi kaikkivallan. Jouluna Jumala syntyi, Paras poika pakkasella; Nousi kuu, yleni päivä, Armas aurinko havatsi, Tähet taivon tanssaeli, Otavat piti iloa, Syntyessä suuren luojan, Yli armon auetessa.
Kohotti kätensä seppo kohti kuusten korkeutta, vannoi maalle valan ikuisen, sanan Luojalle lupasi: »Tahdon ma takoa ilmi luonnon voimat maan lumosta, herättää vesien henget, ainehet norojen alta, tahdon tehdä maan hyväksi, manteret hymyäviksi, lehdot leivän kasvaviksi, pelloiksi petojen korvet, tahdon taivahan takoa yli maani onnellisen, taivahalle tähtikehrät, kuut, otavat, päivät kummat tahdon luoda luonnon onnen oman onneni heraksi!» Näin se vannoi vanhin seppo, vannoi ruhtinasvalansa.