United States or Norfolk Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Isä", sanoi hän rukoilevalla äänellä, "jos sinä noin minua torut, niin minun täytyy itkeä, ja jos minä itken, niin en minä voi ommella. Ja kumminkin minun täytyy vielä tänä iltana saada tämä ompelus valmiiksi ja viedyksi kreivitär Tettenbornille.
En häntä viitsi, kun on vaan muutama päivä täällä oltavana. Lopo kopautti ikkunaan ja vilkutti kättään. Sisään, sisään, Römperi! Riitan silmät levenivät. Ettäkö kumminkin aijot ? Olehan vaiti. Lukkoa kolisteltiin ulkopuolella, rautakanki jymähti maahan ja ovi aukeni. Römperi astui sisään. Riitalta putosi ompelus lattiaan. Noh! Mitä nyt? tiuskasi Römperi. Lopon käsi oli mennyt taskuun.
Emäntä kiirehti: »Kätkekää tuo peitteen ompelus... Ei sille tarvitse vielä sanoa, kun ei ole kuuluutustakaan otettu... Tuleekohan tuo miestään peräämään!... Valehtele nyt, Hyvärinen, sen menneen vaikka Littilään ... tai Jouhkolaan!» Hyvärinen oli viisaan näköinen: kyllähän tässä osataan. Anna Liisa oli tullut tupaan, ja kahvipannu oli aivan lennätetty tulelle.
Paksu lumi peitti jo kaikki aidat, ja pienemmistä hnoneista ei näkynyt enää kuin wähäinen osa seinää katon rajassa. Tuiskuawa lumi täytti ilman. Yksinään ja huolellisen näköisenä Anna istui silloin kammarissaan Salojärwen pappilassa. Hänellä oli polwillaan ompelus, mutta nyt hän ei ommellut. Wihko paperia oli hänen edessään pöydällä.
Hän meni työhuoneensa ovelle, josta sanoi: »Minä kirjoitan tämän päivän postissa peruutuksen kihlausilmoitukseen päästäksemme selville vesille.» Esteri lähti yöllä kotoa. Ajoi kaupunkiin. He istuivat neiti Smarinin kammarissa niinkuin ennenkin, Esteri äänettömänä lepotuolissa ja neiti Smarin pöydän ääressä, ompelus joutilaissa käsissään.
Hän näkee Marjan raukein askelin menevän aittaansa ja siirtyy sinne hetken kuluttua, arasti istahtaen kynnykselle, missä Shemeikka oli viimeksi istunut. Marjalla on ompelus polvellaan. Mitä se ompelee? Nappia paitaan minunko paitaani? Tuskin tuli, niin jo rupesi ompelemaan nappia paitaani, mikä lähtiessään oli jäänyt kesken. Tulinhan minä kyllä, niinkuin sanoit.
Vaan en minä ilman ole ottanut mitään, käsitöitä tein milloin mitä, kulloin kuta, sillä eihän palvelijalla ole aikaa kaikkeen. Niin se on, vahvisti Laara, ei sitä näy ennättävän. Minullakin on ollut syksystä asti ompelus mielessä, vaan ei sitä ennätä. Anna sinne mökille, kyllä minä teen, sanoi Piatta. Ei sitä viitsisi muilla teettää, se on niin halpaa työtä, epäröi Laara.