United States or Slovakia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei nyt ole enää mitään. Ihan vaan tavallinen. Tuolla tulee Römperi. Ja onpas, näet, sukka mukana. Saas kuulla! Hän asettui oven eteen. Malttoi tuskin odottaa, että Römperi pääsi sisään. Nooh! Mitä hän sanoi? Tuossa lanka, ei sitä markalla annettu sen enempää. Yhteen pariin riittää. Mutta mitä sanoi rouva, kun kuuli minun olevan täällä? Ei tuo paljon mitään. Tämän antoi malliksi.
Olethan sen jo kuullut, etten minä siihen peliin rupea. Mutta mitäs pahaa teille siitä tulisi? Eihän sitä kukaan ihminen saisi tietää. Hyvä Römperi Hän tahtoi väkisin pistää markkansa Römperin kouraan. Römperi töytäisi hänet syrjään. Mene nyt tiehesi siitä. Ja väleen! Ka, tuota, kun tappelee! Sika! Kaikennäköisiä niitä pannaan vankinihdiksikin. Mutta annahan olla, vielä sinä muistat.
Mutta kun siitä ei mitään apua ollut, näki hän viimein parhaaksi lopettaa. Uteliaaksi hän sitä paitsi kävi tietämään, mitä ne tuolla puhuivat keskenään. Kyllä kait minä. Olisiko niillä kuinka kiire? kuuli hän Riitan sanovan. Ei virkkanut tyttö siitä mitään. Laittakoon lankaa vaan, niin aloitan heti, kun tämän olen saanut käsistäni. Mitä aloitat? kysyi Lopo. Ei liikuta sinua, sanoi Römperi.
Siellä nainen mörkissä, suorajuovaisessa hameessaan ja pienessä nutussaan oli kuin ihminen ainakin. Mutta mitäs täällä! Tuossa nyt esimerkiksi tuo piikatyttö. Lopo katseli häntä ikkunasta, rautaristikon takaa. Joutavanpäiväinen hapsinkakkiainen. Hyi! Kuka? kysyi Riitta, Lopon huonetoveri, joka istui perempänä ja ompeli. Tuo juuri, tuo Römperin piika. Römperi, näes, oli vanginvartijan nimi.
Ettäkö sinä ? Mutta sepä ei, Kortmanin rouva, olekaan tyytyväinen jokaisen neulomiin. Minut hän tuntee ennestään. Ole vaiti! Eikö noita muut osaisi, semmoisia kuin sukkia? Vaan niidenpä pitää olla kuin valetut jalkaa myöten. Ostakaa tuolla markalla, Römperi, villalankaa ensin. Ja sitten menkää rouvan luokse. Pyydätte yhtä sukkaa malliksi. Ja sanotte paljon terveisiä Kauppa-Lopolta.
Kunhan tästä irti pääsen. Sen retku. Tuhma olet, että pääsi kolisee. Olen minä ennenkin vankinihtiä nähnyt, mutta en mokomata vielä milloinkaan. Hyi, hyi, hyi! Römperi ei ollut häntä kuulevinaan, kääntyi vaan tyyneesti Riittaan. He puhelivat jotain keskenään ja antoivat toisen pauhata mielin määrin. Lopo purki vihaansa minkä jaksoi.
Römperi meni ja Lopo siirtyi ikkunaan seuratakseen häntä silmillään niin kauvan kuin näkyvissä oli. Otti tuohisen rasiansa esille ja nuuskasi. Nuuskasi oikein hartaasti. Voi, kuin hitaasti astuu! Ei se sieltä joudu takaisin tänä päivänä. -Lyhyt matka, kyllä joutuu. Mitähän tuo rouva sanoo, kun saa terveisiä Kauppa-Lopolta. Eikö juohtune mieleen entiset ajat. Sillä oli niin hyvä koti.
Onko monta lasta? Lienee noita neljä tai viis. Voi sentään! Neljä tai viis. Millä ihmeellä se raukka niitä eteenpäin vie? Tiukalla taitaa olla välistä. Vuottakaahan, vuottakaa, Römperi. Mihin teillä nyt semmoinen kiire on? Herra jumala, vai leskenä! Ja neljä tai viis lasta. Ovatko kuinka pieniä? Noin, tuota korkuisia. Niin, pieniä ne tietysti ovat.
En häntä viitsi, kun on vaan muutama päivä täällä oltavana. Lopo kopautti ikkunaan ja vilkutti kättään. Sisään, sisään, Römperi! Riitan silmät levenivät. Ettäkö kumminkin aijot ? Olehan vaiti. Lukkoa kolisteltiin ulkopuolella, rautakanki jymähti maahan ja ovi aukeni. Römperi astui sisään. Riitalta putosi ompelus lattiaan. Noh! Mitä nyt? tiuskasi Römperi. Lopon käsi oli mennyt taskuun.
Kyllä hän muistaa. Paljon terveisiä, että ensi viikolla minä pääsen irti ja silloin tulen heti käymään hänen luonaan. Alusta viikon jo. Mahtaisiko hän siitä olla niin millänsäkään ? Römperi hymyili. Siihen hyvästi saa yhden parin sukkia neulotuksi. Voin minä ehkä auttaa häntä vielä muullakin. Kunhan nähdään, kunhan nähdään. Neljä tai viis lasta! Hyvä jumala! Osaankohan minä ostaa sitä lankaa?