United States or Guadeloupe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ole vaiti! ja Elli teki jotenkin kädellään, niinkuin olisi ollut siitä vihoissaan, mutta vähän ajan päästä sanoi hän: Kuinkas minä pukisin, kun äitini ei anna! Niin, mutta olet sinä noinkin, kun tukka on tuolla lailla ... ja saat sinä vaikka milloin vain tahdot pitää minun huivejani ja kaulustimiani ... minulla on niitä jos kuinka paljon...
Kutsuttakoon hänet! Et aivan vääräss' ollut, Sittah: pelin ma hajamielisesti pelasin. Ja ken se aina silonappulat nuo antaa, jotk' ei mitään muistuta, ei merkitse? Kanss' imaminko tässä pelasin? Kas, syit' etsii tappio! Ei, pahat nappulat ne, Sittah, ei mua vieneet tappioon: vaan sinun taitos, sun nopsa, selvä katsees... SITTAH. Noinkin tahdot vain tappiosi otaa tylsentää.
Helena oli puettu jotenkin niinkuin sinä alkuaikana, jolloin hän oli muuttanut kaupunkiin eikä hävennyt yksinkertaisuutta missään seurassa. Suo anteeksi, mutta minä aijoin tulla näin, vastasi hän, vaan jos sinä tahdot, niin pianhan minä Ei, ei, anna olla. Tietysti voit tulla noinkin. Emmehän me vielä julkaise kihlaustamme, vai mitä? Ei, Reinhold. sanoi Helena pyytäen.
Ei miespolveen ole oikeaa asujaa ollut eikä tule. On kai tässä kerran ollut oikeakin asuja, kun noita peltoja on noinkin paljon ollut sulana ja huoneitakin on ollut ihan tarpeen mukaan, sanoi Mikko vakavasti. On ollut, mutta nälkä on ajanut asukkaan ja ajaa vieläkin, sanoi akka melkein ävähtäen, ja vinot pikkuiset käärmeensilmät kiiluivat syvistä kuopistaan.
"Kuinka te noinkin wanhana ihmisenä woitte aamusta warhain ja myöhään iltaan, minkäänlaisesta säästä huolimatta, seisoa tässä?" "Sitä täytyy, jos mieli on jotakin ansaita ja suoriutua asioistaan?" Tuo mummon asioista suoriutuminen tuntui Mielosesta niin kummalliselta. "No mutta ettehän te suinkaan noin wähäisellä kaupalla paljoa tienaa?" "Aina kuitenkin sen werran, ettei pahaa hätää tule."
Eihän ollut sanottu, että hän koskaan palajaisi enää Englantiin. Mutta sitten hän unohti taas koko asian ja jäi tutkimaan erästä alotettua käsikirjoitusta italialaisen sosialismin ja klerikalismin suhteesta toisiinsa, joka jo kauan oli hänen huomiotaan kiinnittänyt. Käsikirjoitus miellytti häntä. Kas vain, oliko hän osannut tuosta asiasta noinkin järkevästi ajatella!
Rakastuneet liittoontuneet olivat jo jonkun aikaa miettineet, millä tavalla he saisivat sydäntensä asian kunnialliseen loppuun, mutta sopivaa keinoa eivät he olleet vielä keksineet, asian alkuun panemiseksikaan, ja sentähden oli heidän asiansa noinkin viipynyt.
Kun asiat oliwat kerran noinkin hywälle kannalle tulleet ystäwäni kodissa, läksin minä jälleen kotia. Ystäwäni iloitsiwat ja toiwoiwat, mutta sydämeeni jäi salainen pelko ja aawistus jostain wielä suuremmasta ystäwilleni tulewasta murheesta. Niin loppui toinen kohtauksemme. Yksitoista wuotta!
Kieltää ei sopine, että tuota hyvää akkaa harmitti kuulla itsensä noinkin hyvin kuvailtuna tekonimen varjossa. "Joko loppui?" "Jo, teidän armonne." "Tuo mielestäni on kirjoitettu ihmisille näytteeksi siitä, että kunkin tulee seurata kutsumustaan, eikä huolia siitä, mitä ihmiset ajattelevat." "Siltä tuntuu."
Hän siirtyi halukkaasti pöydän ääreen, söi enemmän kuin moneen viikkoon, kuppinsa melkeen tyhjäksi. Auno sanoi jo ihastuneesti: No mieshän sinusta takanakin taitaa ruveta tulemaan, kun noinkin hyvästi söit. Moneen viikkoon en ole huomannut ruuan kuluvan, millä häntä lienet elänytkin. Lieneekö niin kuten sanotaan, että joka antaa työn, se antaa ruuankin. Niin kai se on ollut, mukautti Mikko.