United States or Macao ? Vote for the TOP Country of the Week !
"He lähtevät jo", ajatteli hän itsekseen, "he eivät enää tarvitse mitään enempää". Palkollisetkin tulivat nyt esiin, etunenässä Boriska, uusi liina päässä, hiukset pörrässä tuhkimon tavalla ja kasvot noessa; jokainen kantoi jotakin matkustajain kapineista, yritti hymyilemään ja sai juomarahaa nuorelta herralta.
Mutta kaupungista saattoivat kavaljeerit Mimmin ja Nelman jälleen autolla kotiin... Ainoastaan Mimmi oli jollekin heistä jotain lupaillut. Sakris koetti syödä; ruoka maistui hänestä laholta puulta. Aurinko oli noussut. Piti asettua levolle. Silloin: mitä kummaa, vuode, jossa Mimmi makasi, oli porossa ja noessa! Sitäkös nyt naiset ihmettelivät.
Päivä päivältä tuli tilamme yhä kurjemmaksi. Me makasimme multavuoteillamme melkein alasti; sillä vaatteemme olivat jo melkein kaikki kuluneet hätämerkeiksi ja lamppujemme sydämiksi, emmekä enää viitsineet koota lehtiäkään asuntoomme, vielä vähemmin puhdistaa itseämme. Kuka loikoili nuotion ääressä, porossa ja noessa, mikä missäkin. Viimeisetkin pelastuksen toiveet olivat kadonneet.
Ryysyisessä hameessa, joka tuskin peitti ruumista, seisoi eukko noessa silmin, hajahiuksin vuoteen vieressä, minkä ruokottomuutta ei käy kertominen. Kapteeni tiesi, niinkuin jo sanoimme, että eukon kanssa kieliminen oli verrattava vasikkojen kanssa hyppäämiseen; mutta hän tiesi tuulenpuuskan, joka sai eukon myötätuuliseksi. "Suus kiini!" huusi hän.
Kaikki olivat liikutettuja ja halukkaitakin, mutta tehtävä ei ollut helppo tarvittiin mietintöaikaa. Mutta ennenkuin kukaan vielä ennätti vastata, tapahtui jotakin hämmästyttävää. Pekka, talon vanha uskottu palvelija, joka aina ennen oli ollut siisti ja puhdas, mutta nyt noessa ja takkuisena, kuin vanha vahtikoira, kapusi alas uunilta, jossa hän syömättä ja itkien oli viettänyt kolme vuorokautta.
Jalatkin jo huomasivat että tosi tästä tulee, lopettivat leikkinsä ja silloin täytyi toisten vähä enemmän voimissaan olevain ruveta muka huonompia taluttamaan. Kotiinhan olisi itsekunkin pitänyt päästä. Ei he kaikki kuitenkaan päässeet; mikä uupui mihinkin. Joku vilustunein sai sijansa uunillakin, jossa se noessa ryvettyään näytti oikealta juhlapäivän vastaan ottajalta.
HUOTARI nauraa Tolarille. TOLARI. Reistasitko Annin kanssa, monellako ottiatuota pata kuohuu, kun sinulla on niin lysti ja nenäsi pää on noessa? Kas, peijakas! TOLARI. Taitaa olla minun naamassani ero entisestä, kun Annikin niin erehtyi. HUOTARI. Ei Maija sinua nyt tunne, jos vain et sano ottiatuota! Onpa hyvää saippuaa, vaikka niin mustaa, että luulin olevan neekerin ottiatuota.
Iltapäivällä alkoi tykkituli vaimeta, ja äkkiä taukosi melkein kokonaan. Silloin tuli Hinkin luo nuori, noin 18-vuotias mies ja sanoi: Kas kun olet niin noessa etten ollut tunteakaan. Hinkki huomasi kyllä että sillä oli jotain muuta asiaa, ja niin olikin. Onkohan sota nyt lopussa? kysyi nuorukainen. Vai lopussa! sanoi Hinkki, eihän tämä ollut vasta kuin harjotus-ammuntaa. Mutta katos tuonne!
Ensi töiksi olisi tehnyt mieli mennä vetäisemään nyrkillä tuohon olettavaan leukaan ja halolla noille takapuolille, että ne toden perästä letkuttelisivat. Ja nuo ennen viehättäviltä näyttäneet silmät, olivatpahan nyt kuin noessa rypeneen uniset silmät. Kärsimättömästi kääntyi hän seinään päin, kun huomasi Laaran tahtovan häntä tarkastaa.
Lopetin evääni juuri kaupunkiin tultuani. Toimita minulle nyt vain saippuaa ja pesuvettä, sillä minä olen tomussa ja noessa kuin riihimies. Sitten saamme oikein perinpohjin rupattaa oloistanne ja eloistanne, tuloistanne ja toimistanne ja mitä vain sylki suuhun tuopi, ha, ha! ANNA. No kyllä minä itsekin Voi sentään, vai olen siis nyt teidän omassa kodissanne, kakarat voi sentään!