United States or Slovenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mieheni oli tosin kiven kovaan kieltänyt sokurin antamisen, mutta sitäkös siinä hädissäni jouduin ajattelemaan. Olin juuri jakelemassa heille sokuripalasia, kun hän kyökin kautta tuli kotiin. Joko sinä taas annat heille sokuria? hän heti alkoi nuhdella. Niin kun itkevät, sopertelin minä puolustuksekseni. Itkevät? Eikö sitä muulla keinoin voi estää?
Syöntimme keskeytyi kuin keskeytyikin, sillä siinä ei ollut mitään syönnin rauhaa, kun tuo seurakunnan vanhin rupesi oikein sanoja suustansa syytämään. Loviisa väliin naurahteli ja oli suuttuvinansa Aspelalle, mutta sitäkös Aspela jouti kuuntelemaan! Hän puhui vaan ja yllytti minua ostamaan kihlasormusta. Kyllä sormus on ennen otettu, lausui siihen äitini, ottaen sormuksen sormestansa.
Kahakka oli kuulunut tupaan, Korhonen ja Räsänen arvasivat Villen olevan hädässä. Sitäkös hän sinne meni. Sitäkö jo vaan! kiukkuili Räsänen, joka juuri parahiksi oli heittäytynyt vuoteelleen. Nousi kumminkin ylös ja veti saappaat jalkaansa. Avuksi täytyy lähteä. Kiireimmän takeen. Vähissä tappavat vielä! sanoi Korhonen ja suti päälleen vaatteita minkä ennätti.
Vaan sepä aikansa syödä vintattuaan vetäytyi kokoon niin kummalliselle kiemuralle, että sitäkös ihmettelin ja rupesin taas ottamaan käsiini. Vaan se rupesi kähisemään ja pani suunsa niin vihasen näköseksi. Sitten kun heitti sähisemästä, niin lipsutti ja luikutti kieltään niin vikkelästi, etten erottaa tahtonut.
Sitäkös sieti huolellisesti hoitaa ja myötäänsä korjailla! Ja sittenkin elin lakkaamattomassa pelossa, että se vielä sieltä tärkeinnä hetkenä pudota hurahtaa. Ei toki; kohtalon tyttäret minua suosivat. Enkeli pysyi paikoillaan sievästi siivet levällään, kynttelit paloivat kirkkaasti ja lapset olivat ihan hurmauksissaan. Niin paljoa olin tuskin uskaltanut toivoakkaan.
Mutta kaupungista saattoivat kavaljeerit Mimmin ja Nelman jälleen autolla kotiin... Ainoastaan Mimmi oli jollekin heistä jotain lupaillut. Sakris koetti syödä; ruoka maistui hänestä laholta puulta. Aurinko oli noussut. Piti asettua levolle. Silloin: mitä kummaa, vuode, jossa Mimmi makasi, oli porossa ja noessa! Sitäkös nyt naiset ihmettelivät.
Pian saapuivat kutsuvieraat, vanha isoäiti ja muut läheisemmät kaupungissa olevat sukulaisemme, jonka jälkeen sitten alkoi teetarjoilu, ja sitäkös sitten tuntui minusta kestävän loppumattomiin.
Hän meni saman kauppiaan luo, jonka kanssa hän oli ennenkin kauppaa käynyt, ja siinä hän sai majapaikan nytkin niin kauwaksi kuin hän kaupungissa wiipyi. Mutta nyt ei Heikki ottanutkaan kauppamiehen tarjoamia maja= ja kaupantekiäs=ryyppyjä, eikä tarjottua matkapulloakaan, ja sitäkös muutosta kauppamies suuresti ihmetteli.