United States or Curaçao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Me olemme aina olleet tilaisuudessa viettää kesämme maalla sekä pitää hevosta ja ajoneuvoja joten perheemme on perin vähän tarvinnut luottaa lääkärin apuun. Rakentaessamme taloamme panimme hyvin vähän huomiota moneen kalliiseen asiaan, jota toiset ihmiset olisivat pitäneet tuiki välttämättömänä, mutta varustimme sen sijaan asuntoomme runsaasti kylpyhuoneita, joita moni muu ei ajattelekkaan.
Itki hän kumminkin, kunnes siihen nukahti. Suutarinemäntä tyttärineen astui asuntoomme. Kun hän meni sängyn luo katsellakseen sairasta, seisoimme mekin hänen vieressään ja katsoimme vuoroon äitiämme vuoroon vierastamme silmiin. Syvän huokauksen laski hän vihdoin ja katsahti meihin. Silloin rupesi sisareni itkemään rajusti.
Hyvä on, sanoi Athos, menkäämme asuntoomme lukemaan, mitä se sisältää. Kirje poltti d'Artagnan'in kättä, hän tahtoi jouduttaa kulkuansa; mutta Athos pisti hänen käsivartensa kainaloonsa ja pakoitti siten d'Artagnan'in tasoittamaan kulkunsa hänen mukaansa.
Hän kuitenkin otti talonväeltä jäähyväiset katkeralla mielellä, jonka hän toki osasi salata, ja sanoi: "'No, Lassi, nyt lähdemme uuteen asuntoomme! Missä tyttäret ja pojat ovat, että saisin heillekin sanoa hyvästi? "'Mihin lienevät juosseet. Minä toivon kohtaavamme useasti, kun tulemme asumaan näin liki toisiamme', vastasi isäntä teeskentelemättä. "'No, Lassi', kiirehti Hanna.
Oli selkeä, helteinen iltapäivä toukokuun lopulla vuonna 1836. Olin silloin lähes neljän vuoden vanha. Koko tuo herrain ja naisten joukko oli kokoontunut asuntoomme saadakseen sen ikkunoista ja ulkoparvekkeilta katsella jotain erittäin kummallista: höyrylaivan saapumista Helsinkiin. Sen piti laskea rantalaituriin juuri meidän asuntomme edessä.
Minä olen huonolla tuulella, väsynyt ja kaikki on minusta ikävää. Jos en pian parane, niin lähden Etelä-Amerikaan, Anni sanokoon mitä tahansa. Tekippä mieleni nähdä tohtori Hutchinsonin, kun hän tulee meidän asuntoomme sairasta katsomaan ja huomaa, että lintu on lentänyt ulos. Lontoo, elokuun 20 p. 1830. Tämä onneton mielentilani ei parane.
Hän ei tullut koko iltana. Noin kello seitsemän aikana läksivät kaikki vieraat pois ja minäkin äitineni menin kotiin. Surulliselta se kuului, kun Vierimän ukko hyvästi jätellessänsä sanoi kotinsa olevan tyhjän ja aution, niinkuin ei siinä enää ketään asuisi. Entistä enemmän tunsin minä rakastavani Vierimän torppaa Loviisan kyynelten tähden ja erittäin alakuloisena astuin minä äitini kanssa asuntoomme.
Muutamia päiviä Savannassa oltuamme tuli asuntoomme muuan nuorukainen, joka oli syntynyt suomalaisista vanhemmista Liverpoolissa Englannissa ja kantoi Chaleyn nimeä. Hän oli karannut eräästä norjalaisesta laivasta.
Herttaisesti paistoi aurinko tänäänkin matalaan asuntoomme. Mielessäni tunsin iloa. Olin jo niin terve että kykenin olemaan vähän ylhäälläkin. Asetuin istumaan akkunan ääreen katsellakseni ulos.
Vaikeata olisi meille ollut siitä selvitä, jollei eräs toinen nuori mies olisi osoittanut meille keinoa: "kaatakaa maahan", kuiskasi hän, ja niin teimmekin. Myöhempään yöllä rupesi satamaan ja isäntämme tahtoi että me jäisimme linnaan, mutta me mieluummin lähdimme asuntoomme, johon herrat kohtelijaasti saattelivat meitä.