United States or Panama ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin istuivat he kaikki kolme yhdessä, ja Amos kertoi, kuinka hän Hanau'issa äkki-arvaamatta oli tullut ihan rutiin ruhjoituksi talonpoikain hirveistä iskuista, ja kuinka hänen sitte tautivuoteella yhtäkkiä oli tullut niin kovin ikävä Marthaa, ja kuinka hän suurimpain tuskain vaivatessa oli tullut ymmärtämään, että Martha kaikista ihmisistä oli osoittanut hänelle suurinta hyvyyttä, omaa etuansa katsomatta.
Mutta kun ei siihen aikaan Weilburg'in hovissa eikä ympäristössä ollut mitään prinsessaa saatavana, niin loi kaunis kirjuri silmänsä toistaiseksi räntmestarin sievään tyttäreen Dorotheaan, Tämä ei läksyttänyt niinkuin koulumestarin kaino Martha, myöskin olivat hänen silmänsä suuret ja hänen nenänsä pieni kyllä, ja missä Marthaa oli arveluttanut antaa pikkusormi, siinä antoi Dorothea kohta koko käden.
"Oli semmoinen aika, Mas'r Davy", lausui hän, kun tulimme portaita alas, "jolloin en pitänyt tätä tyttöä, Marthaa, parempana, kuin tomua minun Em'lyni jalkojen alla. Jumala antakoon minulle anteeksi, nyt on toisin!" Matkalla minä osittain puhetta vireillä pitääkseni, osittain itseäni tyydyttääkseni kyselin häneltä Ham'ista.
He säpsähtivät, Aili vetääntyi erilleen Ossista, jonka olkapäähän hän oli nojannut hehkuvaa poskeaan ja Ossi irroitti käsivartensa hänen vyötäisiltään. Aili kävi hämilleen, mutta Ossin otsaan ilmestyi ryppy ja Marthaa kohtasi tyytymätön katse. Mutta Martha ei siitä välittänyt. Neiti on hyvä ja tulee koettelemaan liiviä.
Ja joutuin!" vetäytyi sitten yhteen nurkkaan, pitäen toista vapisevaa kättänsä kasvojensa edessä, samalla kuin toinen toimitti äskeisen liikenteen, niinkuin hän ei olisi voinut sietää mitään puhetta. Hämmennyksissäni ja levotonna ristiriitaisista toivon ja pelon vilauksista katselin Marthaa, jonkunlaista selitystä saadakseni.
Kalpea, hiljainen nainen seisoi huoneessa, mittanauha kädessä, häntä odottamassa. Martha Rainio Aili tunsi hänet ennestään, monta pukua oli sama ompelija hänelle jo tehnyt. Ette saa nyt ottaa työtä mihinkään muuanne, varoitti rouva Römer Marthaa, meillä tulee sitä riittämään teille syksyyn asti. Mielellänne kai te olettekin kesäajan täällä maalla, vai kuinka?
ELISABETH. Hyvänen aika! Tuolla tavallako sinä nyt olet laitellut nuo kukat? MAIJU. Millä ta-? Kas, sitä Marthaa! No kyllä minä ihmettelen! Aivanhan sinä olet päästä pyörällä. MAIJU. Mamma, rakas kulta! Tulevat, tulevat! MAIJU. Ketkä! MARTHA. Hanna, Jussi, herra Jumala, vielä kysyy! Kun ovat jo pihassa. MAIJU. Narraa! Mamma, olisikohan ELISABETH. No, sitähän minä jo äsken sanoin. Tuossa ne ovat!
"Tule kanssani, Amos!" rukoili Martha. "Minä seuraan sinua!" vastasi hän, entistänsä enemmän hämillään. Sillä samassa silmänräpäyksessä juohtui hänen mieleensä, että koulumestarintytärtä nauriskasvoilla nyt kuitenkin pidettäisiin hänen kultanansa, jos häntä seuraisi. Jospa toki sotamiehet eivät kohta ensi katsannolta olisi tehneet pilkkaa noista rumista kasvoista! Ja hän ei seurannut Marthaa.
Usein hän nuhteli itseään siitä ja sanoi: "Näyttää siltä kun kävisin vanhempien luona tavatakseni Marthaa kotona". Ja vaikka hänen aikanaan Martha vaan harvoin oli tullut räätäliväen luokse ja tunnetuista syistä ei edes kernaasti siellä ollut nähty, oli hänestä kuitenkin nyt niin kuin jos tyttären aina täytyisi olla hänen vanhempiensa luona, hän ei itse tietänyt minkätähden.
"Jos hän olisi itse-altansa eronnut tuosta miehestä, ehkä hän olisi tullut; mutta ei, niinkuin asian laita nyt on, Sir". "Jos hän tulisi tänne", arvelin minä, "löytyy, luullakseni, täällä yksi, joka varmaan helpommin, kuin kukaan muu mailmassa, huomaa hänet. Muistatteko kuulkaat miehuullisesti, mitä sanon ajatelkaat suurta päämääräänne! muistatteko Marthaa?" "Meidän kaupungista?"