United States or Martinique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vielä kerran kulki pikari miehestä mieheen Mainiemen linnassa. Nyt juotiin viimeisiä tähteitä kellarin vanhoista varastoista; kunnon vouti ei ollut ennen tahtonut niihin koskea. Tämän puoliankkurillisen jaloa Unkarin viiniä, sanoi hän, löysin maan alta sorasta, ja päätin sen tyhjennettäväksi ainoastaan entisen rakastetun herrani pojan onneksi.
Historia ei ole kirjoittanut muistoon, mitä he sanoivat toisilleen, nämä ylhäiset Mainiemen vieraat, kävellessään lehtimajain siimeksessä. Valikoituja kohteliaisuuksiako tuolla ruotsalais-ranskalaisella kielellä, jota siihen aikaan käytettiin ja jota ei kuninkaiden esimerkit eikä runoilijain harrastus äidinkielen hyväksi vieläkään ole saanut puhdistumaan?
Niinpä tapahtui, että siellä ja täällä syntyi melua, että rahvas vastusti sotamiehenottoa ja ainoastaan väkivallalla ja houkutuksilla saatiin tottelemaan esivallan käskyjä. Mainiemen ympärillä asuva väestö, jota oli useiden vuosien kuluessa kiusattu ja köyhdytetty, oli herkkähermoisinta.
Tuo ennen muinoin seitsentoistavuotias Mainiemen salmen uimari, tuo sittemmin kahdenneljättä vanha Saltvikin pappilan emäntä, se oli se sama herttainen, peräti rehellinen Kreeta, joka nyt, päästyään emännöimään kirkon luona olevassa punaiseksi maalatussa, yksinkertaisessa pappilassa, oli tullut auttamaan poikaansa, mestari Pietaria, kun tällä oli paljon puuhia Mainiemessä.
Mainiemen sirkkuset lauloivat lehdoissa; kesä oli niin myöhäinen, että luonto vielä eleli kevään jälkiloistossa. Hiljaisina laineina keinui lahtien hopea rantain vaiheilla. Kuusien tummat latvat humisivat menneen ajan muistoja; koivujen vaaleissa kutrisissa haaveili tulevien keväitten toivo.
Yö oli jo myöhäinen, tai oikeastaan oli jo aamu; useimmat vieraat olivat jo lähteneet linnasta, muutamia oli vielä jäänyt sinne, majoitettuina vierashuoneisiin, jotka täyttivät kokonaisen sivurakennuksen ja olivat aina valmiina Mainiemen vierasvaraisuuteen vedonneille sekä tutuille että tuntemattomille.
Yhteydessä sen kanssa tuli kysymys Mainiemen reduktsionista uudestaan esille. Nyt ymmärrät syyn kirjeeseeni. Eikä sillä hyvä, eilisistä suurista juhlapidoistasi tiedettiin Tukholmassa jo viikko sitten, tiedettiin ennenkuin Turussakaan, ja sentähden kiiruhdin tänne ennenkuin olin aikonutkaan, estämään niitä, jos mahdollista. Tulin neljäkolmatta tuntia liian myöhään.
Pistä varras sisään, nauriin nakertaja, tahi pistä itsesi vartaaseen, mokoma valmiiksi kaltattu, nälkäänkuolija ruunun rötkäle! Luulit kenties kiipeäväsi yhtä helposti Mainiemen tikapuita ylös kuin kiipeät piikain luhtiin lauantai-iltoina! Turhaa oli kuitenkin luulla, että vihollinen näitä ja muita yhtä kohteliaita pistosanoja pakenisi.
Joutui kahdenkymmenen vuoden vanhana naimisiin suomalaisen sotamiehen kanssa ja seurasi häntä, monien retkien ja seikkailujen perästä, tähän maahan v. 1640. Joutui kohta sen jälkeen leskeksi ja on asunut miehensä tuvassa Mainiemen maalla. Kysymys. Miksi kutsutaan häntä Mustaksi Jaanaksi, ja eikö se ole saanut alkuansa siitä, että hänen katsottiin osaavan noitua. Vastaus.
Ymmärtääksemme tätä tavatonta tapausta on meidän kertomuksessamme peräydyttävä puoli tuntia. Se puoli Mainiemen linnan päätyä, joka, oli linnan pihalle päin, oli koristettu sillä raskastekoisella, mutta suurenmoisella ylimyksellisellä loistolla, joka vielä tänäkin päivänä tekee seitsemännellätoista vuosisadalla rakennetut herraskartanot niin vaikuttaviksi.