United States or Afghanistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitte olin kulkevinani punaisissa pilvissä, joissa kuuntelin musiikkia oikeata torvisoittoa ja katselin enkeleitä. Eräs enkeleistä oli hyvin pitkä ja laiha ja päivettynyt. Se kietoi kätensä kaulaani ja suuteli minua. Mutta se olikin Lienan muisku, hänen tavallinen muiskunsa. Heräsin näet siihen, että Liena iski kämmenellään suutani vasten.
"Niin teit Niemeltä tullessakin!" "Vai en tehnyt?" Ja taas vinkui tuoli ilmassa. "Antaapa olla jos minä sitte kerran valvoisin oikeuksiani. Onko sulla Mahdi vainaan jälkeen mitään perintöä?" "On rahaa neljäkymmentä markkaa ja kolmeviikkoinen poika." "Missä se poika on?" "Sängyssä." Siellä se todellakin oli, musta-ihoinen kuin itse peeveli, ja Lienan silmät päässä.
Minä olen uhrannut nuoruuteni voiman, puhetaitoni ponnen, unohtanut kalliin Lienani ja noussut puolustamaan anoppien sorrettua sukua...» »Te pitte suu kiini, taikka mine antta tulla yks skotti», huusi hän äänellä, joka sai Lienan liikkeelle kyökin puolelta. Varjele pois, minkä pöllyn se Liena anopille antoi!
En ole koskaan häntä oikein perusteellisesti ja luonnontieteellisesti teille esitellyt. Syy siihen on ollut se, että Liena tavallisesti on kotosalla, ja kaikkien hyväin vaimojen tavalla estää minun perhesalaisuuksia ilmaisemasta. Mutta nyt olen pettänyt Lienan. Halutti näet minua kerran vapaasti viettää Vapunpäivää. Siitä ei tietysti olisi tullut mitään Lienan kotona ollessa.
Minulla ei ole yhtään lasta eikä yhtään hivusta, vaan minulla on ollut Liena hän, joka minulta otettiin pois keväällä ennen Vapunpäivää. Esa Huttusella on erinomainen kyky hallita vaimoansa ja kasvattaa lapsiansa. Viime perjantaina kun lähenin Esa Huttusen asuntoa, kuului sieltä semmoinen meteli, etten ole sen vertaista kuullut sitte Lienan lähdettyä.
Ajattelin sitten omiakin lapsiani, jos niitä syntyisi ne jäisivät osattomiksi ja avuttomiksi, kun isä on itsensä orjaksi myönyt. Ei silloin mielessäni isännyys paljon painanut eikä silkkikarvainen ruunakaan suuresti loistanut. Kalpeana ja tuskissani menin Lienan luo sanomaan, että meistä tulee ero, taikka paha perii. Sinne oli kokoontunut jo tupa täysi kylän väkeä tupakaisiin.
Minä läksin pois, vakaasti ajatellen tulevaisuutta. Kotimatkalla juohtui mieleeni kahvipannu, joka aina Lienan lähdöstä saakka oli ollut kylmänä, vanhat sumpit pohjalla. Henkeni riemastui, että juuri se juohtui mieleeni, sillä tunsin olevani hyvällä alulla kehittymään tosi vaimon kaltaiseksi.
Harvoin on Suomesta lähetetty niin iloista sähkösanomaa Afrikkaan kuin minä Mahdille lähetin. Kirjoitettu Lienan poissa ollessa. Harvoilta miehiltä on niin vaikea saada hivuksia häviämään päästä kuin Esa Huttuselta. Hänellä on vaimo ja kahdeksan alaikäistä lasta poikia kaikki ja kuitenkin on hänellä vielä muutamia hivuksia niskapuolella päätä.
Mahdi kallisti myöskin pari ryyppyä naamaansa. "Oikein sanot, muukalainen. Ei tee ryyppy koskaan pahaa. Kippis vaan! Mutta kuka sinä olet miehiäsi?" "Tuoltapa olen Pohjan puolelta, Kaapro Jääskeläinen." "Kautta Muhametin kolmannen poskihampaan, vai Kaapro Jääskeläinen! Terve tulemasta, veikkonen! Mutta minnekäs Lienan jätit?" "Kuinka te, herra profeetta, minut tunnette ja Lienan?"
Kööpenhamina oli Lienan mielestä pienempi, likaisempi ja monin verroin ikävämpi kaupunki kuin Helsinki. Eikä minulla ollut sydäntä väittää vastaan. Ikävä oli ilmakin, sateinen.