United States or Kosovo ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ja niin tavoin hän viimein meni pois", lausui Cineas tuskin kuultavalla äänellä. "Hän jätti minun hän, ystäväni, isää kalliimpi; ja kun hän tällä viimeisellä hetkellä syliini nojaantui, olivat hänen viimeiset sanansa, jotka kuulin hänen lausuvan: "'Oi jumala, ilmoita itsesi!" Kaikki olivat ison aikaa äänettöminä. Cineas oli ensimäinen, joka alkoi puhua.
Inhoittavaa oli ollut nähdä, miten kärpäset pörisivät kuolleen ympärillä ja kuleksivat hänen kasvoillaan, eikä vain kasvoilla, vaan silmän kuultavalla sarvikalvollakin. Silloin se oli laskeutunut tuonne rinnan alle se outo tunne, joka siellä nyt alinomaa kalvoi. Mutta oliko hän sitte niin hellästi ja hartaasti rakastanut vaimovainajatansa? Täytyi oikein ruveta asiaa ajattelemaan.
Eihän sitten ole kuin kaksi vuotta kuin sinä olit morsian." "Ei", kuiskasi nainen tuskin kuultavalla äänellä. "Jumalan nimessä", huudahti pappi, "mikä kauhea onnettomuus on sinua kohdannut? Sinä olet tuskin kahdenkymmenen vuoden vanha, ja jok'ainoa piirre kasvoissasi osoittaa kalvavaa surua. Kerro kaikki, lapseni. Sentähden kai tulet näin myöhään minun luokseni.
"Elä minun, Signesi ja Valdemarin tähden!" "Pyhä neitsyt on kuullut rukoukseni," kuiskasi Elisabet tuskin kuultavalla äänellä, "ja vaikk'ei minun poikani pyhässä kasteessa tullut vihityksi Sovittajalle, tapaan minä kuitenkin hänen taivaassa." "Sinä et saa kuolla!" huusi Akselinpoika, ja hänen kyyneleensä tulvasivat Elisabetin kalveille kasvoille.
"Mukava istuin pitkien marssien perästä", lausui Alroy, kun hän huulillansa kosketti sitä kahvia, jota pää-eunukki tarjosi hänelle kuultavalla kupilla, joka oli valettu neilikanvärisestä porsliinista ja helmillä kaunistettu. "Ithamar, aloittakaat nyt kertomuksenne. Mimmoinen mieli-ala vallitsee kaupungissa? missä Rumin sultani on?" "Kaupunki, herrani, on levollinen ja luullakseni tyytyväinen.
"Isä, minä tahdon mennä kotiin." Hän lausui nämät sanat tuskin kuultavalla äänellä, kun hänen isänsä kallistui hänen puoleensa kysyäksensä mikä häntä vaivasi. "Minkätähden" Oletko sinä kipeä, poikaseni?" "Olen; minä en saa katsotuksi, kuinka ihmisiä tapetaan." "Vai niin! siinäkö kaikki?" lausui Lateo levollisesti. "Se ei tee mitään. Tähän sinä pian totut.
Kuten mutaisen puron vesi ensi juoksullaan turmelee pellot joiden läpi juoksee, mutta sitte johonkin pieneen lampeen tullessaan seisottaa vetensä, jättää liejunsa pohjaan ja saa alkuperäisen kirkkautensa, sitten kuvastaen kuultavalla kalvollaan rantainsa vihannuuden ja hohtavan taivaan, siten myös yksinäisyys saattaa ruumiin ja sielun kyvyt jälleen sopusointuun keskenään.
Kääntyen Pehrsonin puoleen, lausui hän hänelle: "Rakas Pehrson, kerro sinä salaisuutemme. Minä tunnen voimaini loppuvan, loppuni lähenevän. Mitä hän haaksirikosta ja kapteenista kertoo, on totta," vakuutteli hän vielä meille tuskin kuultavalla äänellä.
Kyyneleet ja ne näyttivät olevan totisen syntein katumuksen vaikuttamat juoksivat kuitenkin pitkin hänen vaipuneita kasvojansa, ja tuskin kuultavalla äänellä pyysi hän opettajaansa rukoilemaan hänen edestänsä, että Jumala antaisi hänelle anteeksi ja loisi hänelle uuden sydämen sekä opettaisi häntä elämään uutta elämää. Koko hänen tapansa osoitti nöyryyttä ja syvää vakaisuutta.
Manlius ei voinut Glyceriaa näin surullisena murhata, hän tahtoi odottaa sitä hetkeä, jona nainen rupeaisi puhumaan rakkaudesta, aikoen ensimäisen haluavaisen hymyn palkita miekan iskulla sydämeen. Pää syvälle vaipuneena seisoi nuori nainen kolmen askeleen päässä Manliosta, ja lausui tuskin kuultavalla äänellä: "Myöhään tulet, hyvin myöhään." Manlius vastasi masennetulla vimmalla.