United States or Iceland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Teidän valittamistanne rikoksista on osa kostoa niistä ilkiteoista, joita te olette tehneet minun alamaisilleni, osa on sellaisia, joita ei ole voitu todistaa tapahtuneiksi, ja osan ovat herttuan sotamiehet jo omin käsin kostaneet.
Jumalat, miks ette Mun syntejäni kostaneet, ett' oisi Tää teko multa jäänyt? Katumukseen Näin jalo Imogen ois säästynyt, Ja minä, kurja, sortunut, jok' olen Enimmän koston ansainnut. Mut, voi! Pois tempaisette toiset pikku syystä Se rakkautt' on: näin eivät enää lankee Ja toiset kasaa vikaa vian päälle Pahempaa mitä myöhempää siks että Niit' itse omaks onnekseen he kammoo.
On käsissänne kiulut eikä miekat. Te toimetonna katselette vain, Kun sankari jää saaliiks kuoleman, Tukenne vankin horjuvi ja kaatuu. Vaan Israelin tyly Jahve on Nyt uhriksensa saanut Ahabin. Hän tätä muukalaisten ystävää Ei koskaan sietänyt. On kostonsa Nyt meitä kohdannut, vaan kostaneet Olemme mekin. Vaot syvät, laajat, On joukkoon hänen palvelijainsa Vihamme kyntänyt.
Hän on Banun suojassa, ei kukaan saa häneltä hiuskarvaakaan katkaista". Vihasta vaaleten väistyi vouti uhristansa ja tuijotti Maron-neekerien päällikköä tiikerin silmillä. Mutta eipä uskaltanut kohottaa kättänsä häntä vastaan; sillä Banua ympäröitsivät hänen urhoolliset sotilaansa, jotka epäilemättä hirveällä tavalla olisivat kostaneet heidän päällysmiehensä kuoleman.
He olisivat heti kostaneet, jos pieninkin kapine olisi tullut heiltä varastetuksi, tahi jos joku olisi riitaantunut vähänkin jonkun heidän heimolaisensa kanssa. Heitä vihollisuuksiin ärsyttämään ei tarvittu muuta kuin että he näkivät jonkun kirjoittavan paperille, kuvaavan jotakin maisemaa, tekevän muistiinpanoja tahi yleisesti toimivan jotakin uutta ja outoa.
Minä pyydän sinua antamaan anteeksi, jos minun sanani eivät ole olleet semmoiset, kuin olisi pitänyt, silloin kuin sinä läksit minun luotani pois taisteluun. Ole varma, että ne sanat kyllä ovat puolestaan kostaneet. Kiitetty olkoon Jumala, kun nyt saan sanoa sinulle, että se hetki on raskaasti rasittanut minun mieltäni yöt päivät.» Hän joi vielä kerran ja antoi sitte tuopin Miihkalille.
Hän nousi taas seisaallensa ja iski paroniin uhkaavan, terävän silmäyksen. Sitte tarttui hän toisella kädellänsä miekkansa kahvaan sill'aikaa kuin hän uhaten ojensi toisen paronia kohti ja puhui äänellä sellaisella, joka todisti että jok'ainoa sanottu sana tuli hänen povensa pohjasta: "Jos joskus saan kuulla, että te pienimmälläkin tavalla olette kostaneet tälle jalolle naiselle tätä tapahtumaa niin lävistän rintanne puhki tällä miekallani! Tämän vannon tekeväni kautta elävän Jumalan ja kautta kaiken, mitä pyhänä pidetään taivaassa ja maan päällä, eikä se silloin paljon auttaisi teitä, jos ansioonne olla kuningattaren lemmikki voisitte lisätä vaikka Ruotsin valtakunnan drotsetin arvon! Kalpani sittekin lävistäisi tien teidän sydämeenne! Valallani vakuutan myös, että käytöstänne vaimoanne kohtaan olen pitävä silmällä.
Hän se tahtoi, minä en tahtonut. Niin, niin, Lewenhaupt, katsele vaan minua. Semmoista et ymmärrä. Mutta eipä ole leikinasia, vastata hänen edessään, jollei hän myönnä, että olemme saavuttaneet kunniaa ja kostaneet Ruotsin viholliselle. Eikö sinua hävetä sanoa tuota minulle? Ikäänkuin et sitä tietäisi ennen. Parooni oli esittänyt asiansa matalalla äänellä.