United States or Benin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näistä viimemainituista hämmästytti erittäin juuri tässä suhteessa Nehljudofia monikertainen varas Ohotin, erään prostitueeratun äpäräpoika, kaupunkilaisen yömajan kasvatti, joka nähtävästi ei ollut kolmanteenkymmenenteen ikävuoteensa asti koskaan seurustellut sen siveellisempien ihmisten kanssa, kuin mitä olivat polisit, ja joka oli jo nuoruudestaan pitäen joutunut varkaiden sakkiin.
Mutta Vångassa kehitti hän suurinta toimeliaisuutta ja siellä paraimman ilonsa löysi. Siellä ei häntä kohdannut sama vastarinta kuin kaupunkilaisen seurapiirinsä puolelta: nekin, joita ei hänen tulinen uskonsa herättänyt, joutuivat kuitenkin siihen taikakehään, joka ympäröi hänen voimakasta persoonallisuuttaan.
Sillä hän ei ällistynyt. Sanoin hänelle, että muka halusin läheisesti tutustua kaupunkilaisen käsityöläisluokan oloihin ja elämäntapoihin, ja että senvuoksi tahdoin jonkun aikaa olla läsnä heidän työverstaassaan, ja tehdessäni työtä yhdessä heidän kanssansa, keskustella ja kysellä kaikkea, mikä heitä koskee.
Kreivin sanottiin myös aikovan pakottaa kaikkia, jotka olivat ilmoittauneet kaupungin asujamiksi, pian muuttamaan sinne. Moni heistä asui näet maalla nauttien kaupunkilaisen oikeuksia.
Joku aika sitte sanoi hän, teidän kaupunkinne olivat vielä aivan pienet eikä ollut juuri mitään huomattavaa erotusta maalaisen ja kaupunkilaisen työmiehen välillä, joka asui milloin maalla milloin kaupungissa riippuen kunakin aikana tarjona olevasta työansiosta.
Katso, kuinka talvisen pakkasaamun kirkastuessa, kun öinen taivaanranta jo kellastuu ja näkymätön koitar viskaa valkoset säteensä korkealle taivaan laelle, Tapion sinipiiat ja ilman immet, jätettyään metsät ja pilvien pihat, sen kaupunkilaisen talon ympärillä leikkiä lyövät!
Ylinnä oli alttaritaulu, kuvaileva ristiinnaulittua Kristusta ja se oli erään kaupunkilaisen, kauppamies Henrik Wacklinin maalaama. Sakastin oven yli riippui Messeniuksen kuva, kirja kädessä. Milloin niin tarvittiin, valaisi yhdeksän valmista kynttiläkruunua paitsi jalkoja ja telliä, kirkon. Valkoisen saarnastuolin ainoat koristukset olivat tiimalasi ja haarukas-jalka.
Ruumiiltansa oli hoikka vaan kuitenkin täysinäinen, ja joka liikunnossa oli liukkautta ja suloisuutta ynnä luonnollisuutta, omaisuudet usein vielä tavattavat kauniilla Blekingin tytöillämme, ennenkuin kaupungin luonnottomalta koreilemiselta ovat tartutetut. Käytöksestänsä tässä luulisivat lukiamme hänen jonkun kaupunkilaisen hyvin kasvatetuksi tyttäreksi.
Nuori, solakka mies oli tullut kaupungilta päin tietä myöten. Hän oli kaupunkilaisen tavalla puettu ja kädessään oli hänellä mustankirjava pahkakeppi, johon monta nimeä oli piirretty. Nähdessään kirkonkylän levenevän edessään seisattui hän, kuunteli kellon soitantoa ja katsoi ympärilleen niihin kukoistaviin tuomistoihin, jotka olivat kylän kummallakin puolen.
Että hänen oma personallisuutensa ynnä kirjallinen toimintansa kokonaisuudessaan taas oli omiaan tasoittamaan juopaa maalaisen ja kaupunkilaisen, kansanomaisen ja akatemiallisen, suoraan suomalaisen hengen lähteistä kumpuavien ja ruotsinkielisten y.m. esikuvien kasvattamien kauneus-arvojen välillä, lienee jo jossakin määrin käynyt selville edellisestä.