United States or Kiribati ? Vote for the TOP Country of the Week !
YLIOPPILAS. Tääll' en oo ollut kauan vielä, Ja soisin nöyrimmällä miellä Nyt miestä nähdä, puhutella, Jota mainitaan vaan kiitoksella. MEFISTOFELES. Mua kainoutenne miellyttää; Min' en oo mitään ihmeempää. Kait ootte jo katsonut ympärinne? YLIOPPILAS. Ah! ottakaa mua turvihinne! Rohkeilla mielin tänne sain, Veri lämmin, enk' oo kassaa vailla; Ero vaikea vaan oli mammastain.
Me emme tienneet, oliko Pekalle annettu kotoa matkarahan nimellä mitään; meillä itsellämme ei ainakaan mitään semmoista kassaa ollut; päätimme sentähden, että Pekka maksoi wahinkomme omistansa ja luuloni wielä nytkin on, ettei hän ole siitä koskaan mitään puhunut kotona eikä kylässä. Siihen se rettelö loppui ja Pekka tuntui nyt mielestämme parhaalta ihmiseltä maailmassa.
Kun waan sain runsaammasti kaloja, waihtelin ne aina wiinaan, sillä wiinan himoa en saanut enää lannistetuksi, mutta wälttämättömiä elämän tarpeita en kuitenkaan enää juonut; kassaa ei kuitenkaan tullut wanhan päiwän waraksi, sillä wiina wei kaikki, mitä liikenemiin oli. Woi, woi!
Pelattiin niin hetkinen, niin Olli oppi oikein täydellisesti konstin, ja tuli erittäin iloiseksi, että voitti aina aika-tavasta. Mutta kun peliä jatkettiin, niin kääntyi onni Ollille vastaiseksi. Veijarit voittivat vähitellen niin paljon nappia takaisin, että pystyivät tekemään muutamia isompia pietiä, ja kasvattivat kassaa. Ja kun kassa oli isoimmillaan, annettiin Ollille pieti.
Ei teitä ole haluttanut nuorten joukkoon lähteä." "Ei, nuoret ovat vapaammat ja iloisemmat, kun saavat siellä vain keskenään liverrellä. Muistaahan sen omasta nuoruuden ajastaan," sanoi Valva. "Paljoko sitä ompeluseuran kassaa jo on karttunut?" kysyi Siironen. "Onhan sitä jo muutama sata kolmatta tuhatta, en muista niin varmaan kuinka paljo," vastasi Valva.
Emilialla oli nämät hyvällä ja selvällä kannalla. Suuresta yhteisestä kassasta jaettiin ja järjestettiin monta pientä kassaa, jotka, ikään kuin purot virtaillen yhdestä lähteestä, huolellisesti eri suunnille johdatettuna tekivät kyökkitarhan hedelmälliseksi.
»Kymmenen vuotta! Voi hirmuista!» keskeytti Hanna kauhistuen. »Niin. Ainakin kymmenisen vuotta kestää minulla matkustusta», jatkoi Antti. »Niin, sen ajan jos hoitaisivat taloja ja talouksia hyvästi, niin olisi kiitos keikaus. Minä puolestani mitä ansaitsen antaisin ilolla yhteisen talon hallintoon, ettei siitä syntyisi kannemieliä, että minä omituista kassaa kokoon.»
Ohjelmistot rakennetaan kutakuinkin sattuman kaupoin, sekaan tulee hyvää ja huonoa kuinka onnistaa: ulkomailta tuotetaan vuotuisten kassakappalten ohella arkisia, sirostelevia turhuuksia, joutavia kuivakiskoisuuksia, ohuita, kaunosieluisia tunneleperryksiä, sievisteleviä, hurskaita huvinäytelmiä, jotka eivät edes huvita yleisöä tai kostuta kassaa, mutta syrjään jäävät useimmasti väkevät, uusia tunne- ja näköpiirejä avaavat, rohkeat, ajan hengellä ladatut ja kyllästetyt näyttämöluomat.