United States or Turkmenistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tigerstedt, tuo Suomen poika joka niinkuin Aflecht raukes, kiristeli hampaitansa, kiukust' irti kieli laukes: "Totta, hän on muukalainen, kasvanut ei laaksoissamme, hän ei taida meidän kieltä, eikä tunne tapojamme." "Mut on meidän maan hän nähnyt, nähnyt on sen saaret, luodot, niinkuin mekin vuoriltamme tuhanten sen järvein muodot.
Ei niitä sää voi säikyttää, ei kuihtumaan saa talvetkaan, ei puute, kurjuus korpimaan. Kuin aallot järvein tuhanten käy rannoillamme yhtehen, niin liittohon myös meidät saa sun nimes, kallis synnyinmaa. Jos vainomies sun sulkee ties, niin kuolemaan me taistellaan kuin Vaasan urhot ainiaan.
Parisi, Lontoo, y.m., on Kanadan järvein välillä. Viimeinkin laivamme laskiihe puolen peninkulman levyiseen Niagara-virtaan. Mitä ylemmä me nousimme, sitä enemmän virta kapeni ja sen reunat vähitellen kohosivat 200 jalan korsuisiksi kallioseiniksi.
Eespäin, veljet, laulain käykäämme, Riemu, viini ompi seuranamme, Yli vuorten, laaksoin, järvein, metsäin Laulu kaikukoon, hurraa! Niin, Laulu kaikukoon, hurraa! Nyt kukkarannalla Maistella Aiomme Maljasta; Siis sinne menkäämme Nyt riemuin me, Nyt riemuin me. El' itke neitosein, Ruusu ei Kuolla saa Poskelta. Sylissäs valkamain Ma etsin vain, Mä etsin vain. Suomalaisten huokaus.
Ja hän kulki järvein rannat, samos salot sumeat, Uupumatta etsi vaarat, valottomat notkelmat; Lemmen voima häntä johti erämaiden sydämiin, Sieltä löysi laulun vanhan, kanteleen toi näkyviin. Laulun toi hän kansallensa, mahti sen on ennallaan: Hengen hehkumaan se saapi, luonnonkin saa taipumaan.
Muuten on täällä ollut kokonansa rauhallinen olo; niillä kuudella pedellillä ei ole koko vuotena ollut tekemistä ei tuon taivaallista eikä taidakkaan enemmin vastakaan olla. Mainituilla päätteillä loppuvia järvein nimiä löytyy varsinkin paljon ja laajalta, aina Sibiriasta Obin toiselta puolelta Smolenskin paikoille asti entiselle Puolan maan rajalle.
Tigerstedt, Suomen poika, Aflechtin mi kaatui kanssa, Näinpä lausui harmissahan Kiristellen hampaitansa: "Totta on, hän vieras onkin, Kasvanut ei laaksoissamme, Kieltämmepä hän ei tunne, Eikä meidän tapojamme; "Mutta maamme hän on nähnyt, Nähnyt on sen saaret, kannat. Nähnyt, niinkun mekin, vaarat, Tuhansien järvein rannat.
Milloin riittäneet ne eivät, ketut meiltä ketettiin, itseämme inhottihin, peitottiin ja petettiin. Vaan ei suotta Suomen hongat lakkalatvat laulakaan, eikä turhaan kosket kuohu tuhansien järvein maan, laulaa maalle mahtipontta, kerran pyörii pyörät sen, raikuu rattaat hyvinvoinnin, hyödyn, hengen, vapauden.
Katsahdus kartalle näyttää, että Pohjais-Amerikan alatasangolla on järviä, joilla ehkä on Kanadan järvein laajuus. Tämä veden paljous ei ainoastaan edistä maan hedelmällisyyttä, vaan se helpoittaa myös keskusliikettä maan eri osain välillä. Lämpö ja kosteus ovat runsaan kasvullisuuden parhaimmat edistäjät. Sentähden Uusi maailma voikin erinomaisen edistyneellä kasvullisuudella kopeilla.
Ja tässä, tässä on se maa, Edessä silmämme; Ja näyttäin järvein rantoja Sanella voimme riemulla: Kas tuota maata, tuoss' on se, Se maa mi äitimme! Jos loistoon meitä saatettais, Tuon sinen kultakaan, Jos tähtein riemun sielu sais, Miss' itkien ei huoattais, Niin tähän maahan köyhään vaan Haluisimm' uudestaan.