United States or New Caledonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tigerstedt, Suomen poika, Aflechtin mi kaatui kanssa, Näinpä lausui harmissahan Kiristellen hampaitansa: "Totta on, hän vieras onkin, Kasvanut ei laaksoissamme, Kieltämmepä hän ei tunne, Eikä meidän tapojamme; "Mutta maamme hän on nähnyt, Nähnyt on sen saaret, kannat. Nähnyt, niinkun mekin, vaarat, Tuhansien järvein rannat.
Ei tosin ehkä kaikissa piirteissään. Filosofisesti on näet prof. Tigerstedt lähinnä Dubois-Reymondin 'ignoramus et ignorabimus' kannalla.
Tigerstedt, Eerik Aleksanteri, synt. Pieksämäellä 1781, mainittu "Sotamarskissa", oli luutnantti Savon jalkaväessä, kaatui luodista Revonlahdella 27 p. huhtik. 1808. Tigerstedt, Gregori Fredrik, synt. 1784 Joroisissa, vänrikki Savon jalkaväessä, oli edellisen serkku; hän pahasti haavoittui Revonlahdella kahdesta painetinpistoksesta, niin että parani vasta sodan loputtua.
Antero ei hätäillyt, vaan vastasi levollisesti: »Tigerstedt käski minua menemään niiden kanssa, jotka läksivät Orimattilaan hankkimaan kruunulle uusia hevosia; minun piti näyttää heille tietä ja auttaa muutenkin, miten osasin. Mutta mitäs siellä Orimattilassa oli? Ei enempää kuin minun tyhjässä kädessäni, paitsi muutamia konia, joista ei mihinkään ollut.»
"Niin, sen minä takaan", sanoi Gregori Tigerstedt jalolla ylpeydellä. "Minä myös", vakuutti Aminoff. "No niin", sanoi Cronstedt, "se into, joka elähyttää teitä, hyvät herrat, takaa, että me saamme voiton. Eteenpäin siis, ja suokoon Jumala, että Siikajoki ennen auringon laskua on saanut kaksoisveljensä!" Kaikuva hurrahuuto kaikkien upseerien huulilta oli vastauksena Cronstedtin puheesen.
Mies oli Cronstedtilla väessään, mies mulle rakas vielä muistellenkin; mull' elo takana, häll' edessään, mut sama henki täytti kumpaisenkin. Unohdan paljon, pian myös, mut et mult' unhoitu, Gregori Tigerstedt. Mies miekan siin, ei muonakuormaston, sen ryhti, katse, kaikki näytti julki; solakka, kookas kasvu, vartalon noin hän, tuo reima poika, tiensä kulki.
Mutta jääkööt sikseen nämä yksityiskohtaiset huomautukset. Suurinta mielenkiintoa on siinä yleisössä, jolle prof. Tigerstedt on kirjasensa tarkoittanut, herättävä se avaramielinen kanta, jolle hän teoksensa hauskimmassa, 7:nnessä luvussa, on asettunut ihmiselämän ylimpiin kysymyksiin nähden.
Tigerstedt, tuo Suomen poika joka niinkuin Aflecht raukes, kiristeli hampaitansa, kiukust' irti kieli laukes: "Totta, hän on muukalainen, kasvanut ei laaksoissamme, hän ei taida meidän kieltä, eikä tunne tapojamme." "Mut on meidän maan hän nähnyt, nähnyt on sen saaret, luodot, niinkuin mekin vuoriltamme tuhanten sen järvein muodot.
Samantapaista yli maalin ampuvaa skeptillisyyttä sisältyy nähdäkseni myöskin siihen filosofiseen katsomukseen, jota prof. Tigerstedt kirjasessaan edustaa. Prof. T. lausuu m.m., ettei meillä ole mitään perusteita väitteeseen, että energian säilymisen prinsiippi olisi psyykillisiin prosesseihin nähden pätevä. Todellisuudessa meillä tällaisia perusteita kuitenkin lienee.
Niissä elää se mikä tieteessä on katoavaista ja katoavaisinta mutta usein myöskin se, mikä siinä on nerokkainta. Niissä elävät tieteelliset »ajanvirtaukset». Se viehättävä kirjanen, jonka prof. Tigerstedt poistuessaan oppituolistaan viime keväänä jätti oppilailleen muistoksi, on sisällöltään ja yleiseltä suunnaltaan nykyajan luonnontutkimuksen hengelle tyypillinen.