United States or Saint Pierre and Miquelon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä olin päässyt omalle portilleni ja seisoin kuunnellen Saint Paul'in syvä-äänistä kelloa, jonka huminan luulin saattavani eroittaa monesta muusta lyövästä kellosta, kun ihmeekseni näin, että tätini huoneen ovi oli auki ja että heikko valo eteisestä loisti kadun poikki.
Hiljaisuus oli niin syvä, että saattoi kuulla karsien putoilevan soihduista, rattaiden ajon kaukaa Nomentumin tieltä ja tuulen huminan pinjojen latvoissa hautausmaan syrjällä. Chilon kumartui Vinitiusta kohti ja kuiskasi: "Se se nyt on se »Krestuksen» ensimmäinen opetuslapsi, kalastaja!"
Suuret, heille käsittämättömät asiat kiidättivät hänet taas takaisin sinne, mistä hän oli tullutkin, taakse etäisten, siintävien taivaanrantojen, maailmoihin, joita he vain aavistivat, ja myrskyihin, joiden kaukaisen, kammottavan huminan he kuulivat vain joskus oman sydämensä sykkimättömäksi seisahtaessa...
Myöskin Leo heitti työnsä kesken, ja katseli kummastuneena kumppaniansa, jonka kasvoissa tuskallinen ahdistus nähtävästi kuvautui. "Etkös kuule mitään, Leo?" kysyi Martti. "Kyllä, tohisevan huminan, joka lähenemistään lähenee," vastasi Leo. "Se ei ole muuta, kuin vihuri, joka ajaa jäälakeoita myöden ja on ahdistunut vuorien rotkoihin."
No jos ette tahdo jäädä, niin olkaa jäämättä te olette hupsu, ylimystalollinen! sanoi Jooseppi tyynesti, kääntyi ja meni takaisin muiden luo. Nyt ei kukaan heitä pidättänyt, he kävivät esteettä eteenpäin yhä kauemmaksi pois Joosepin luota. Wappu katsoi taaksepäin, vielä hetken aikaa näki hän Joosepin pään, joka kohosi muiden yli, kuuli iloisen huminan ja naurun kirkkokentältä.
Siit' on vierryt vuotta monta, olet jääksi jäätymässä, onnehesi tyytymässä. Kuoli kerran Kuu-Jumala, olet kohta itse kuollut. Etkö konsana heräjä? Pahoin tein ma, Maa, sinulle, pahoin teit sa, Maa, minulle. Etkö sa lepy ikinä? Katsot, katsot liikkumatta. Kuulen huultesi huminan: "Ellös, Aurinko, eroa, mene pois minulta Päivä, ainoa, jota rakastan koko aavan ilman alla!
Kun Suomen nuorukainen tyvenenä, kauniina kesäiltana maansa metsissä kulkee, kuulee hän puitten latvoista hiljaisen huminan se kuiskaa hänen korviinsa Lemmen sanat: »Vapaus ja rakkaus, niitten eestä kuolla voi!» RIKAS K
Mahdotonta on todellakin, että tässä, kun koetellaan yhtä mittaa muokata, huumata ja pommittaa sielua järeimmällä tykistöllä, että tässä sekä ruumiin että sielun hurmaustilassa voisi olla mitään yhteyttä Pyhän Hengen vienon huminan kanssa. Ajatelkaas, kuinka raaka, kuinka pintapuolinen käsitys synnistä, maailmasta ja lihasta meitä täällä tapaa kaikkialla.
Ja minä koetin huutaa aina kasvavan huminan ja kohinan halki tuonne ylös katonharjoille: Hoi, miehet! Mitä te teette siellä? Eihän täällä ole hätää mitään! Kyllä saari seisoo, sillä sen paatiset juuret yltävät meren syvyyteen.
Ei ole enempi mulla tarvis mennä metsäteille saloja samotakseni, kuusikoita kuullakseni: kussa kurja kulkenenkin, vaivainen vaeltelenkin, kuulen honkien huminan, sinipiian pillin äänen, keijut vierellä venyvät, haja-kassat karkeloivat. ET SIN