United States or Kenya ? Vote for the TOP Country of the Week !


Sinun on syysi, että hän ei voinut pelastaa itseään hukkumasta. Alfred, elä sinä sysää syytä minuun! Vaan minä syytän sinua sittekin! Sinä annoit pienen lapsen maata ja olla oman onnensa nojassa pöydällä. Hän makasi niin hyvästi pehmoisissa patjoissa. Ja näytti siinä niin turvalliselta. Ja sinähän olit luvannut pitää huolta hänestä.

Se ketterä luisteleva tyttö, hän, joka teatterikepposella pelasti meidät hukkumasta hän oli sittenkin tanssijatar, vaikkette tahtonut sitä uskoa. Mutta, arvoisa neiti, mikä antaa teille aiheen sellaiseen luuloon? Mikäkö? Ja niin sanotte te, joka neljännestunnin ajan ette ole tehnyt muuta kuin tarkastellut häntä! Minäkö? Mutta selittäkäähän...

Enhän minä siksi tavallista tietä tullutkaan ... kun tulin järven pohjan kautta. Mutta kuinka te pelastuitte hukkumasta? En sitä itsekään tiennyt, kuinka lienen pelastunut. Kun putosin veteen ja painuin sillä minä en osaa uida niin sen verran siitä muistan, että korvissani alkoi vesikellot soida ja humista, ja sisuksissa tuntui heti kohta siltä, kuin kaikki olisi siellä pyrkinyt halkeamaan.

Mutta on niitä piruja ollut hyviäkin ja tehneet hyvää, kulettaneet ihmistä ilmassa pitkiä matkoja, olleet palvelijoina, nostelleet kaatuneita kuormia, auttaneet ihmistä, pelastaneet hukkumasta y. m. Onpa ollut piruja, jotka hartaasti palvelivat jumalaa, täyttivät uskonnolliset menot j. n. e.

Sen hengen keväisistä hettehistä Sain nuoren nesteen suoniin, syömmehen; Sen huolet huolen, kärsin kärsimykset, Sen tunteet tunnen, senhän itkut itken, Sen harvat riemut myöskin riemuitsen; Ja taivaan lientyessä mustiin pilviin Sen kanssa kaikki voimat ponnistan Ett' alus kallis hukkumasta säilyis vaan.

Samalla kun tämä hälinä oli kartanolla, saapuivat sinne kyytirättäri ja lautamies, jotka olivat palausmatkalla erästä karanutta rosvoa etsimästä. Hekin riensivät, lasten huudon johdosta pirttiin, tapasivat maisterin vesiammeesta ja pelastaaksensa hänet hukkumasta, ottivat hänen syliinsä, kantoivat kartanolle ja veivät vankilaan!

Niinkuin nyt, minä en milloinkaan ole sitä käsittänyt. Herra Kristus ei ainoastaan rakasta meitä, sääli meitä, varota meitä hukkumasta, vaan hän on vapahtanut meidät.

"Niilo, maltahan! Mikä sukunimi hänellä on?" "Kontio!" "Eikö hän koskaan ole puhunut kenenkään hengestä ja kunniarahasta?" "On, kyllä hän on näyttänyt sen minulle, mutta kuului sen hiljakkoin panneen pantiksi, kun oli juontipäällä." "Onko hän puhunut, kenen hengen pelastuksesta hän tuota merkkiä kantaa?" "Meidän herran sanoo kerran pelastaneensa hukkumasta, kun oli venhe herralta kaatunut!"

Sen hengen keväisistä hettehistä sain nuoren nesteen suoniin, sydämmeen; sen huolet huolen, kärsin kärsimykset, sen tunteet tunnen, senhän itkut itken, sen harvat riemut myöskin riemuitsen; ja taivaan lientyessä mustiin pilviin sen kanssa kaikki voimat ponnistan, ett' alus kallis hukkumasta säilyis vaan.

Mutta vikkelimmät kaikista olivat isännän ja emännän koirat, harmaat veljekset Runne ja Ranne, olipa sitten kysymys karjan paimentamisesta tahi suden kanssa tappelemisesta. Rannen historia ei ole pitkä. Se upposi viiden vuoden vanhana, mutta kuollessaan se pelasti pikku Mellet'in, joka silloin myös oli melkein samassa iässä, hukkumasta.