United States or Martinique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sammuvan silmäyksen loi hän vielä tuleen, joka etäältä loisti ja lainasi hohteensa vuorien huipuille. Ankarasti, polttavasti katseli häntä hänen oma tekonsa uhkaavana mahtavana. Kaikkialta soivat kirkon-kellot ja niiden kolkko ääni lausui aivan selvästi: Murhapolttaja, murhapolttaja!
Lemmetön ei se kuitenkaan ollut läpeensä ollut: oli siellä toki ollut yksi kirkas tähtönen hänenkin pilvisellä taivaalla, joka kerran juuri häneen päin oli hohteensa luonut, mutta sittemmin toisaalle päin, niin että ainoastaan heikko kajastus oli hänen osakseen viime vuosikymmenenä piisannut. Nyt oli sekin tähti sammunut, kajastuskin, tummennut.
Kohotettuaan lakkiaan viimeisiksi jäähyväisiksi, oli hän pian noussut jyrkkää kallion rinnettä läheisen tunturin huipulle. "Tuo mies ei näy tuntevan väsymystä!" sanoi kapteeni. Inger-Johanna katseli hänen jälkeensä... Aurinko loi viimeisen vaalean hohteensa hiilakkaasen iltailmaan... Hänen kasvoillaan eleili niin lämpimät tunteet.
Se oli ympyriäinen muodoltaan ja sitä ympäröi piste-aita, jonka vieressä kasvoi ruusuja, täynnä lehtiä ja kukkia. Tämän keskellä oli pieni suihkulähde ja perä-alassa kohosi muhkeain puiden rungot, joiden yli aurinko loi hohteensa, mutta jotka itse estivät takana olevaa taivaanrantaa näkymästä.
Ensimmäiset säteet luovat hohteensa talonpoikain hartaille, vakaville kasvoille. Juna pysähtyi eräälle asemalle. Sen ympärille kokoontui heti joukko ihmisiä. On jo tullut tietoja sotatantereelta. Voitto, voitto! Muutama tunti sitten oli saapunut sähkösanoma. Kaikki odottivat tappiota, mutta nyt, kuin hyvä uutinen oli heidät herättänyt, ei ilolla ollut rajoja ollenkaan.
Käveltyänsä vähän aikaa, he istuivat koivujen varjoon sammaltuneen kallion juurelle ja ääneti katselivat sammuvaa iltaruskoa, joka hohteensa laski veden kuvastimelle sekä toisen rannan metsäisien vuorten huipuille.
Laskeva aurinko purpuroitsee taivaan kantta. Se luopi hohteensa kylään menevälle tielle, missä Liv uupuen kuljeskelee. Se hohtavi Haugenin ikkunan ohitse, vaan ei pääse sisään, ja Gunnar ei sitä huomaa. Gunnar katsoo ulos muistojen maailmaan, ja muistot hyppivät hänen ympärillänsä kuin keijukaiset. Hän ei näe tietä, mutta on tuntevinansa suota jalkojensa alla.
Sanalla sanoen, kaikki täällä hengittää rauhaa, rikkautta ja onnea. Tämän kaiken lisäksi tulee ihana ilmanala, jossa samalla tuntuu meri-, vuori- ja metsäilmaa. Siellä kesä harvoin käy tuskallisen helteiseksi, talvi harvoin jäädyttävän kylmäksi, ja sentähden saavatkin nuo lukemattomat aina vihannat kasvit ja puut, jotka eivät meillä kestäisi joulujuhlaa taivasalla, pitää kaunihimman hohteensa.
Totisina istuivat siinä kulmakunnan miehet. Kynttilä kävi yhä himmeämmäksi ja yks' kaks' se nukahti kokonaan viimein lieneekö ollut vettä sydämessä? Kirkkaasti tunki pohjoisen väläysten jylhä valo pirttiin luoteen puolisesta akkunasta, värisevän hohteensa loi tähtitarha sisään toisesta akkunasta.