United States or Anguilla ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen sanon sinulle, Inger-Johanna: isäsi on aivan peräti ... sinä ... sinä ... kyllä voisit yhtä hyvin nousta lyömään minua ojeti kuoliaaksi, heti tuossa paikassa." "Kuules, isä!" kuiskasi Inger-Johanna; hänkin oli samassa hypähtänyt ylös ja seisoi isänsä edessä; "Eikö Thinka ja toiset ole turvatut ... minua ei kukaan polje maahan!"
Ja äiti! ... äiti!"... Inger-Johanna juoksi hänen jälkeensä ruokahuoneesen, missä viipyi kauan aikaa. Sitten tuli hän sieltä rauhallisempana. Keittiössä loisti kirkas tuli.
Ei hän tiennyt oliko ummistanut silmiänsä vai eikö; yhdentekevää se lienee ollutkin! Hän riensi pois konttorista... "Siellä ne nyt juttelevat yhdessä, Scharfenberg ja muut... Mahtais olla yhtä hauskaa lähteä sinnekin kuin täällä luhnustella." Hän seisoi käytävän vaatekaapin edessä, hajamielisesti tuijottaen eteensä, kun Inger-Johanna tuli sinne ulkoa.
Nuo mustat, huulien yläpuolella tasaiseksi leikatut viikset näyttivät hänestä ikäänkuin kuolaimilta, joita vielä ei ollut saatu tarpeeksi suuhun sisälle. "Oo, kuulepas tyttöni!" sanoi Rönnov kääntyen yhteen tytöistä, joka seisoi häntä likinnä, hänen sekoitellessa sokeria höyryävään lasiin, "mikä on sinun nimesi?"... "Inger-Johanna!"
"Ensiksikin sanon sinulle, eitä Inger-Johanna on kaikin puolin hieno nainen, vaan hänessä on kuitenkin enemmän voimaa ja ydintä jos niin saan sanoa, hänellä on lujempi tahto kuin Eleonora raukallamme! Se on varma että hänellä monessa suhteena on vaikutusvoimaa kälyysi, vaikka tämän sanotaankin olevan niin järkähtämättömän ja osaavan hyvin pitää puoltaan.
"Katsopas vaan, miten he juoksevat! ... Thinka ja Thea. Mutta Inger-Johanna! tule tänne,
"Katso, Inger-Johanna!" sanoi Thinka portailla, "oletko huomannut, miten isä näyttää kyyristyneeltä tuolla aidan vierustalla kävellessään; miten onkaan, niin unohtuu häneltä piippukin; se on vaan puoleksi poltettu, kun se sammuu"... "Vai on hän sinusta niin muuttunut", sanoi Inger-Johanna tuumailevaisena iltasella makuuhuoneessa, ryhtyen jälleen heidän entiseen puheesensa.
Thinka kertoi kerran toisensa perästä kaikesta, mitä hän ylioppilaan kanssa oli haastellut. "Mitä hän sitten sanoi?" tutki Inger-Johanna. "Hän oli niin hupainen koko ajan, niin, en ole milloinkaan kuullut niin hupaista!" "Noh, etkö sitte muista jotain siitä mitä hän sanoi?" "No niin todellakin, hän kyseli, miksi luet ranskaa.
Aamupäivällä olivat rouva Jäger ja Inger-Johanna poimimassa sokeriherneitä päivälliseksi. "Ota ainoastaan kaikkein suurimpia palkoja, Inger-Johanna senlaisia jotka tulisivat liian kovakuorisiksi, jos niitä säästäisimme isän kotiintuloksi."
Aivan oikein Inger-Johanna! Hän syöksi sisään, nuttu auki ja lumessa. Hatunnauhan oli hän auaissut jo portaissa, niin että tuuhea, musta tukka lensi hiuskin haiskin lämpimille kasvoille. Kukkaiset villalapasensa heitti hän läähöttäen tuolille nurkkaan.