United States or Åland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänelle oli tullut päivän selväksi Johanneksen huomautus, että hänellä, Henrikillä, ei ollut ainoatakaan vierasta ihmistä, jota hän olisi ehdottomasti ja ilman mitään rajoituksia rakastanut, niinkuin rakasti omaisiaan. Ja nyt yhtäkkiä herännyt ajatus, että hänkin kerran rakastuu johonkin vento vieraaseen naiseen, hurmasi häntä.
Ja syynä täytyi olla se, että kun Uuno tämän yhden tunteen rinnalla ei antanut sijaa muulle, teki sen ainoaksi päätunteeksi, vieläpä tahallaan tappoi kaikki muut, oli taas Henrikillä sen rinnalla muitakin tunteita, ja erityisesti ruotsinkieltä kohtaan, jolla he puhuivat mamman kanssa ja usein keskenäänkin käyttivät erityisten ajatusvivahdusten ilmaisemiseksi.
No, no, sanoi Uuno, taputtaen häntä polvelle niinkuin lasta, ethän sinä tervekään ole, mutta toivotaan nyt, että pian paranet. Uuno toi aina tuoreen ja voimakkaan ulkoilman mukana ehdottomastikin niin paljon elämän touhua omasta maailmastansa, että Henrikillä oli hänen käyntinsä jälkeen joka kerta posket punaisina, jonka vuoksi lääkäri ei Uunon käyntejä hyväksynyt.
Aivan oikein oli poika neuvonut. Mutta kortteeri ei vaan enää ollut saatavissa. Nyt Henrikillä ei ollut valittavana kuin joko tuo inhoittava likanen taikka hänen entisensä, merikadun varrella. Hän ajoi vielä kerran siihen likaseen, nousi taas toiseen kertaan samoja kyökin rappusia ja pyysi näyttämään uudestaan huonetta.
Silloin tässä huoneessa kaikki vavahti; jokin hyökkäsi, jokin hyppäsi pystyyn, jokin lensi ulos, ja samassa silmänräpäyksessä hiljeni kaikki. Salin ovelle ilmestyi nyt vierashuoneesta hengästynyt palvelustyttö kysymään mitä asiaa Henrikillä oli. Herrasväki oli poissa huviretkellä, sanoi hän.
Palattuansa sanotaan hänen nimittäneen viidennen poikansa prinssi Henrikin viimeisten valloitustensa maaherraksi. Henrikillä oli laajat tiedot, rohkea mieli ja palava halu merillä liikkumaan. Hän oleskeli enimmäkseen Sagresissa Europan lounaisimman niemen St.
Ja tällä kertaa heillä on kaksoiset. Tulee oikein suuret ristiäiset! Suuret ristiäiset todellakin! nauroi Ellen. Mene sinä vaan. Onko viulu saanut uusia kieliä? On, kiitos. Nyt se soi niin lystikkäästi kuin hautajaisissa! Mitenkä? En tiedä. Sanotaan niin. Ja sana pääsi suustani. Henrikillä oli kiireet työt tähän aikaan. Hänen piti nyt palata, ennenkuin tuli pimeä. Ellen saattoi häntä tielle.
Täytyi myöntää, että Uunossa oli pontta, tarmoa, elämää, reippautta, tyytyväisyyttä ja kaikkia niitä ominaisuuksia, joita Henrik ihmisiltä enin kadehti. Ja se kaikki tuli siitä, että Uunolla oli selvä tulevaisuuden päämäärä, jotavastoin Henrikillä ei oikeastaan ollut mitään aikeita ensinkään.
Henrik nukkui eikä enää kuullut kun Hilma kävi uunia hämmentämässä ja sulkemassa peltiä. Seuraavana päivänä Henrikillä oli yhä kova päänkivistys ja vaiva niskassa, niin ettei hän jaksanut olla paljon pystyssä, ja jo neljältä iltapuolella meni yövuoteeseen. Kuitenkin saattoi hän sinä päivänä vielä menestyksellä torjua yhä uudistuvia vaatimuksia lääkärin suhteen.
Hän oli varsin iloinen siitä, että kalkilla oli niin kiire, Henrikillä myöskin; hän sai täten olla rauhassa eikä hänen tarvinnut käyttää öitä lukemiseen. Hän luki koko syksyn, luki vielä ripillelaskentajuhlan aikana, istui penkissä pappilan perheen takana ja lausui runoja itsekseen.