Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Henrikillä ei paloyön jälkeen ollut tervettä hetkeä; yhtämittainen sydämmentykytys oli alkanut ja jatkui siitä asti taukoamatta, ja siihen kipuun liittyi vielä vaaralliset tukehdus- ja suonenvetokohtaukset, jotka välittämättä mistään apukeinoista ja lääkkeistä pikemmin yltyivät kuin vähenivät.
Henrik seurasi niitä, mutta hänen huomionsa kiintyi hyvin kirkkaaseen vihertävään ristintapaiseen kuvioon, joka seisoi paikallaan pimeässä. Hän tuijotti siihen. Silloin sen väri muuttui muuttumistaan, tummeni punaiseksi ja siitä rupesi kellertämään, kirkastui jälleen ja aukeni niin omituiseen, ihanaan, uuteen valoväriin, ettei Henrikillä ollut ikinä ollut semmoisesta väristä aavistusta.
Sähkölamput levittivät kuutamollista valoansa korkeitten tolppien päästä, niin että jokainen sillan lankku ja rakoset selvästi näkyivät, mutta lamppujen yläpuolella oli tumman pimeä taivas. Ja siinä kävellessä kuulumattomin askelin Henrikillä oli pelko Gabrielin puolesta: kuinka muka hänen tulonsa onnistuu.
Jacobi, joka oli yhtä kummastunut kuin pahoillaankin Louisen äkkiarvaamattomasta tylyydestä häntä kohtaan, alkoi jo luulla paikkaa loihdituksi ja halusi hartaammin kuin kukaan muu päästä pois. Kotimatka. Minkätähden oli Jacobilla ja Henrikillä niin paljon neuvottelemista keskenään ennen lähtöä Akselholmasta, jopa aikaisemminkin siellä olon aikana?
Prinssi Henrikillä, Englannin kuninkaan Henrik neljännen pojalla, oli palvelija, joka eräänä päivänä tuli vangituksi ja oikeuteen viedyksi jostakin rikoksesta, jonka hän oli tehnyt. Prinssi tämän kuultuansa kiiruhti oikeuteen ja vaati tuomarilta palvelijansa vapauttamista.
Henrikillä ei ollut tämmöisiä syitä. Hän huokasi, ja jatkaakseen keskustelua sanoi: Ja kaikki on päätetty? Katso! sanoi tohtori vastaukseksi ja näytti paksua kultasormusta. Häät vietetään Heinolassa. Tiedätkö, se on pikkuinen nätti kaupunki lahtien, salmien ja lehtojen keskellä. Lähdemme sieltä laivalla, sitten junalla Hankoniemeen ja siellä Lyybekkiin.
Henrik seisoi vielä ja odotti hetken aikaa, vaan kun Ellen yhä oli liikkumatta, kääntyi hän pois, meni hitaasti käytävää myöten ja astui aidan yli. Ellen nousi hänen mentyänsä. Hänen silmänsä säkenöivät. Tämä yö oli ollut hänelle liiaksi! Ja se oli kaikki, mitä Henrikillä oli hänelle sanomista. Ja hän oli mies. Oi kuinka Ellen oli taistellut tämän yön läpi.
Sitäpaitsi Johan Henrikillä oli kylläkin omintakeisia päähänpistoja ei katsonut asioita niinkuin kaikki muut... Jakob olisi ihmetellyt hänen luontonsa erikoisuutta, jos hänellä yleensä olisi ollut hiukankaan aikaa huolehtia lapsistaan ja oppia heidät tuntemaan! Jakobinkin mielestä oli juuri todistusten perusteella johtopäätökset tehtävä.
Henrikillä oli nyt aina kiire. Ellen'in mieleen muistui silloin Andreas, jonka hän kokonaan oli unohtanut kirjallisella aikakaudellansa. Sillä voimalla, millä hän hallitsi kaikkia kartanossa, isäänsä siihen luettuna, sai hän aikaan että Andreas tuli hänen henkivartijakseen.
Mutta paitsi tätä valokuva-muistoa oli Henrikillä isästä vielä toinen, henkinen kuva, jossa isän ulkonainen muoto oli paljon elävämpi ja muuttelevampi kuin valokuvassa. Hiukset olivat siinä kuivuneet, kiillottomat ja pehmeät niinkuin seuraavana päivänä saunan jälkeen. Ei ollut juhlapukua eikä kirkkomieltä.
Päivän Sana
Muut Etsivät