United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Miehet ja vaimot hartaina piiriss' istuivat rompsin ympärillä; sisäänkäytävän edess' oikoi eräs lappalainen maaten. "Hiljaa!" varoittivat miehet. "Noaid nukkuu, ja henget käyvät hänen jalkojensa yli." .. "Noaid nukkuu," tuumivat vaimot, "ja kuoleman lintu saattaa hänen sielunsa kuolletten valtakuntaan." "Alits Tario on kipeä," sanoivat lappalaiset.
Tuossa rikas ja ylhäinen pascha komeassa, kauniisti koristellussa puvussaan seisoi köyhän, repaleisen uskonveljensä vieressä. Ensin he seisoivat vähän aikaa ääneti, vakavina ja hartaina, kädet nostettuina korville, kuin olisivat kuunnelleet jotakin tai odottaneet jonkinlaista innostusta ylhäältä.
Ihmiset olivat niin hiljaisia ja ujoja, että tuskin uskalsivat hengittää, eivätkä rohjenneet astua edemmäksi, vaan pysähtyivät ovensuuhun. Miehet seisoivat lakit kainalossa hartaina kuin kirkossa, ja pienet lapsetkin äitiensä käsivarsilla kohottivat kätösiään.
Muutkin kuuntelivat hartaina ja hiljaisina, vaikeni ovensuu-pöydän päässä itse valkopäinen garibaldilainen sotavanhuskin, joka muuten oli kova-äänisin ollut ja jota kaikki kohtelivat suurella kunnioituksella. Myöskin Johanneksen mielestä se oli kovin kaunista. Mutta hän tunsi, että makea viini oli kihahtanut hänen päähänsä, ja hän olisi nyt mieluimmin mennyt kotiin.
Miesmuistiin moista ei kuultukaan, Ett' ylioppilas, poika vaan, Noin uljaasti ampuisi jousellaan, Niin ylös ja päätä pahkaan: Professorit, jotka turhuuttaan Oli tuuleen kääntänyt kaapujaan, Nyt puhkui hartaina, harmissaan, Kun saivat poltetta nahkaan.
»Paa Solen jeg ser» kuuluivat etäisyydestä viulun säveleet hartaina kuin aamurukous. Toini oli istunut ikkunassa tietämättä miten kauan, kun viimein havahtui. Hän katsoi kelloaan. Vasta puoli kahdeksan, ja seinällä riippuva taulu ilmoitti hänelle, että aamiaista tarjottiin vasta puoli kymmeneltä. Hän pukeutui vitkalleen, kirjoitti pari kirjekorttia kotimaahan ja katsoi uudelleen kelloa.
On yöllä silmiä tuhansin, yksi päivällä ainoastaan. Valo maailman sammuu kuitenkin, kun on aurinko jättänyt maan. Tuhat valoa tuntee ajatus, sydän yhden, muuta ei. Mutta koska on lähtenyt rakkaus, koko elämän valon se vei. Giosuè Carducci Harjalla Marion, loistossa ylhäin ilmain kypressit hartaina seisoo, katsoen laaksoon, miss' ohi usvaisten rantain vaieten kulkee mahtava Tiber,
Nähnyt ihmisten saapuvan hartaina kedolle, jonka keskelle oli uhkaava halkopino pystytetty. Kaikkien silmät tähdänneet sinnepäin. Hänkin seurannut heidän katsettaan ja nähnyt nuoren velhottarensa rovion juurella seisovan ja odottavan...
Marjoja, kirsikoita, banaaneja, huusi kimeällä äänellä rattaitaan työntävä hedelmäkauppias. Pärisevät automobiilit töräyttivät torviaan, raitioteitten kellot kilahtelivat, ja myllertävään ihmis-mereen huokuivat suurkaupungin asfalttikadut näännyttävää kuumuutta. Mutta ne kaksi, jotka hiljaisina ja hartaina nousivat Uuden Glyptothekin portaita, eivät sitä huomanneet.
Annan sieluni sinulle, annan henkeni ja vereni!... Elän uudelleen sinussa, näen oman neroni sinussa... Kuljet kohti loistavaa tulevaisuutta... Mikä olen minä sinun edessäsi? Heinä, joka tuleen heitetään! Halveksi minua, pure minua, polje minua, mutta älä koskaan eroa minusta!... Näin nyyhkytti vanha Caruselli ja kaikki sirkustaiteilijat seisoivat hartaina hänen ympärillään.