United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ma myönnän, kirjamme jos lehdet kaikki luettais, löytyä vois vielä joku, miss' seisois: 'Olen sama kuin ennen. Mut ei Casalen, Acquaspartan ois se, näät sieltä saapuu moiset miehet säätyyn, ett' yks on tiukka liian, toinen höllä. Ma sielu olen Bagnoregiolaisen Bonaventuran, joka ajalliset unohti huolet tointen vuoksi ylhäin.
Hengetär sä taivainen, joka tuskat, vaivat liennät sekä kurjan povehen sulo hoivaa suomaan riennät, oi, mua raastoi kiihko karmas! Miksi tuskat, riemut nuo? Lepo armas, saavu, rauhaa rintaan tuo! Rauhaa huippuin ylhäin sä nää! Puut vuorten jylhäin hämyyn jää; vait uinuu maat, ei linnut oksilla lennä. Aavoille ennä, rauhan jo saat!
Taas salipylvästöön Afrodite, Zeun tytär, astui; riensi Olympon korkeudest' alas myrskynä Here, riens yli Pierian, yli Emathian ihanaisen, Thrakian myös, hepourhojen maan, lumihuippujen ylhäin, väikkyi ilmojen kautt', ei maahan koskenut jalka. Athos-niemest' ulkosi koht' yli kuohuvan aavan, Lemnos-saareen, kaupunkiin Thoas-sankarin saapui.
On yöllä silmiä tuhansin, yksi päivällä ainoastaan. Valo maailman sammuu kuitenkin, kun on aurinko jättänyt maan. Tuhat valoa tuntee ajatus, sydän yhden, muuta ei. Mutta koska on lähtenyt rakkaus, koko elämän valon se vei. Giosuè Carducci Harjalla Marion, loistossa ylhäin ilmain kypressit hartaina seisoo, katsoen laaksoon, miss' ohi usvaisten rantain vaieten kulkee mahtava Tiber,
keralla lepää vertainen, sen mukaan vähempi, suurempi on kummun kuumuus.» Hän kääntyi oikeaan. Me taivalsimme välillä vaivain ynnä muurein ylhäin. Kymmenes laulu Kaupungin muurin ynnä tuskain tuimain välitse tietä kapeaa nyt eespäin käy Mestari, ja minä jäljissänsä. »Sa korkein viisaus, mi mieles mukaan pimeyden piirein kautta johdat mua, mun täytä toivoni ja vastaa mulle!
Ma myönnän, kirjamme jos lehdet kaikki luettais, löytyä vois vielä joku, miss' seisois: 'Olen sama kuin ennen. Mut ei Casalen, Acquaspartan ois se, näät sieltä saapuu moiset miehet säätyyn, ett' yks on tiukka liian, toinen höllä. Ma sielu olen Bagnoregiolaisen Bonaventuran, joka ajalliset unohti huolet tointen vuoksi ylhäin.
Keskeen laati hän maan, meren laati ja aukean taivaan, myös väsymättömän auringon sekä kuultavan täyskuun, tähtien tarhat kaikk', ikiseppelet ilmojen ylhäin, Pleiadit ja Hyadit myös ja Orionin tuiman, seitsentähtisen viel' Otavankin, ilmojen otson, ympäri kiertyen vain jok' Orionin kulkua tarkkaa, kylpyyn Okeanon ei käy kera tähtien muitten. Kahden kansavan kaupungin kuvat muovasi sitten.
keralla lepää vertainen, sen mukaan vähempi, suurempi on kummun kuumuus.» Hän kääntyi oikeaan. Me taivalsimme välillä vaivain ynnä muurein ylhäin. Kymmenes laulu Kaupungin muurin ynnä tuskain tuimain välitse tietä kapeaa nyt eespäin käy Mestari, ja minä jäljissänsä. »Sa korkein viisaus, mi mieles mukaan pimeyden piirein kautta johdat mua, mun täytä toivoni ja vastaa mulle!
Lehtori Soinivaara oli viime ryypyn edellä ivallisesti mukaillut klassikoitaan jotenkin ontuvin säkein, joissa viimeinen eloon jäänyt urossorsa ylisti surmaan suistuneita kumppaneitaan kolmin- ja nelinkerroin autuaiksi, kun olivat saaneet kaatua Holman ylhäin muurien alla, silloin kuin "Kaisilalahti" vyörytti niin useita aaltojen alle temmatuita kauloja, räpylöitä ja urheita ruumiita.
Nytpä hän orpona saa kovat kärsiä vaill' isän turvaa, Astyanaks nimen senp' ovat suoneet iliolaiset, sill' olit yksin turva sa porttien, muurien ylhäin. Kaukana vanhemmista nyt luona akhaijien laivain syö madot maan sua, kons' olet kyllästyttänyt koirat maaten verhoa vailla, ja ois toki palttinat hienot, työt kutojattarien monet, kauniit, kattosi alla.