United States or Anguilla ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Niin, sen minä takaan", sanoi Gregori Tigerstedt jalolla ylpeydellä. "Minä myös", vakuutti Aminoff. "No niin", sanoi Cronstedt, "se into, joka elähyttää teitä, hyvät herrat, takaa, että me saamme voiton. Eteenpäin siis, ja suokoon Jumala, että Siikajoki ennen auringon laskua on saanut kaksoisveljensä!" Kaikuva hurrahuuto kaikkien upseerien huulilta oli vastauksena Cronstedtin puheesen.
Nähtävästi Annin aikomus oli makoisella puheella pidättää pastoria sekaantumasta heidän perhe-elämäänsä; hän ei tahtonut, että pastori millään muotoa olisi ryhtynyt heidän riitansa välitykseen. Hän pani huulensa suippuun samalla itseluottamuksella kuin postiljooni Gregori teki asettaissaan torvea huulillensa, puhaltaakseen vanhaa, hyvin opittua soittoansa. Pastori huomasi sen hyvin.
Mies oli Cronstedtilla väessään, mies mulle rakas vielä muistellenkin; mull' elo takana, häll' edessään, mut sama henki täytti kumpaisenkin. Unohdan paljon, pian myös, mut et mult' unhoitu, Gregori Tigerstedt. Mies miekan siin, ei muonakuormaston, sen ryhti, katse, kaikki näytti julki; solakka, kookas kasvu, vartalon noin hän, tuo reima poika, tiensä kulki.
Runeberg sanoo erinomaisen kuvaavasti tervehdyksessään Gregori Tigerstedtille tämän taistelun viidentenäkymmenentenä vuosipäivänä: "Se hetki oli ikimuistoinen". Ajetut ikäänkuin metsän otukset pitkin Suomen talvisia tienoja, saivat he vihdoinkin pisättyä, nämät miehet, joiden vihan ja inhon kyyneleet polttivat syvemmältä ja katkerammin kuin painetin haavat.
Tigerstedt, Eerik Aleksanteri, synt. Pieksämäellä 1781, mainittu "Sotamarskissa", oli luutnantti Savon jalkaväessä, kaatui luodista Revonlahdella 27 p. huhtik. 1808. Tigerstedt, Gregori Fredrik, synt. 1784 Joroisissa, vänrikki Savon jalkaväessä, oli edellisen serkku; hän pahasti haavoittui Revonlahdella kahdesta painetinpistoksesta, niin että parani vasta sodan loputtua.
Gregori, joka posteljoonivaatteissaan, vaikk'ei hänellä tällä erää ollut torvea, kyyditti isäntäänsä, oli jo riisunut hevoset valjaista, mutta Leijonan isäntä istui vielä vaan kaleesissa. Hän katseli aatosalta vuoroitellen ravintolaa, kaleesia ja hevosiaan. Kun hän vihdoin astui alas ja seisoi pihalla, huokasi hän syvästi, sillä hän tiesi ajaneensa viimeisen kerran näin komeasti.
Palveluspiiat kyökistä ja Gregori, tuo postiljooni, kiiruhtivat tupaan. Leijonan emäntä nousi seisoalleen ja huusi haikeasti: "Sinä olet pitänyt asiat minulta salassa, sinä et ole sanonut minulle mitään, kuinka asiain on ollut laita ja että sinä olet vararikko. Sinun päällesi lankee koko kurjuus ja kirous; minä olen vallan viatoin. Voi minua vaimoparkaa!"
Hänen käskynsä mukaan oli Gregori koonnut kaikki asiat ja pistänyt ne piiloon. Nyt kunnioitettavat vieraat eivät päässeet lähtemään, vaan heidän täytyi viipyä ison aikaa yli puoli yön. Se kävikin sitä paremmin päinsä, kun jokainen lohdutti itsiään sillä, että kuukin vasta puoli-yön aikaan nousi.
"Ehkä tuo ilmoittaa meille tappiota ja käskee meidän peräytymään". Lode, joka seisoi lähinnä everstiä ja selvään oli kuullut hänen sanansa, nosti päätänsä tavallista äkkinäisemmin, ja tarkka katselija olisi huomannut hänen vaalenevan pariksi silmänräpäykseksi; Aminoff puri kiroten huuliansa; Furumark oli äänetön kuin kuolema ja Gregori Tigerstedtin silmissä loisti tuli, jossa helposti saattoi nähdä taistelun toivoa.