United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun sinä pääset valtiopäivämieheksi ja musta silkkihattu päässäsi kolmen aikaan päivällä kävelet Helsingin esplanaadilla, olen minäkin siellä, lennän ja merkitsen valkosella sinun mustan hattusi, että kaikki ihmiset, joiden ohi vaellat, nauruansa pidättäen tukkivat suitansa! Mutta mitäs siinä mehiläistenkään ja ampiaisten vihat ajan pitkään auttoi!
Mutta yhtä runsaasti hyöri ja vilisi kaupungin hienompaa yleisöä kauniina kevätpäivinä tälläkin Esplanaadilla, jota siihen aikaan vielä tavallisesti kutsuttiin Vasikkahaaksi, ja sirosti puettuja lapsia leikitteli siellä kaikessa rauhassa riemuiten.
Rouva Rikkisellä taas oli täällä setä, virkamies erityisiä asioita varten tai jotakin sellaista. Ystävykset tapasivat ylioppilaan ja virkamiehen esplanaadilla, ja nämä tuskin olivat saaneet kuulla rouvien kauniin päätöksen, niin jo tarjoutuivat heti paikalla ciceroneiksi. Heillä olikin hyvä aika.
Aloinkin oikein innolla »kurttiseerata» tyttöjä luistinradalla, iltahuveissa, esplanaadilla aina missä sattui. Mutta pian rupesin tuohon pelkkään kurttiisiinkin kyllästymään. Ja tuntui niinkuin ne rahat, joita noihin kulutin, olisivat menneet aivan suotta, ihan kuin kaivoon.
Ja hänen teostansa ajattelin jo silloin, kuin siitä puhuttiin, että se oikeastaan ei sisällä muuta kuin pilkkaa ja uhmaa sitä porvarillista kaksinaisuutta vastaan, jossa tuo hieno, esplanaadilla kello 3 liikkuva säätyläisluokkamme elää. Minä näen siinä teossa jotain miehekästä, jotain miellyttävää luonteen leveyttä, jotain, joka on paljon enempää kuin tavalliset kulttuurikukkamme.
Ja huolettomalla heilahduksella hän nosti lakkiaan hyvästiksi. Sitten kahden vuoden perästä hän palasi Parisista. Kävelin Esplanaadilla toukokuun lopulla, kun etäältä huomasin ulkomaalaiseen tyyliin puetun herran lähestyvän.
Hyvä on; Sakris koetti painaa sen muistiinsa. Mimmin luona siis Nelma..! Sellaisen ... kelvottoman. Sakris epäili. Yhtäkkiä hän tiuskasi: Sotamiesten kanssa sinä olet ollut!... Kävelemässä ... Esplanaadilla... Hän jatkoi uhkaavasti: Sotamiesten flikka sinä olet! Ruokaa ei rampa tahtonut: kun ei kerran ollut saanut aikanaan, niin... Hän oli suunnattoman itsepäinen.
Tietysti ne voisivat keksiä mitä hyvänsä ja vaikkapa kurillaankin panna liikkeelle jos jonkinlaisia juttuja! Ja tietysti he veisivät ne mukanaan Helsinkiin. Hän jo kuvitteli, kuinka hänet siellä vastaanotettaisiin, kun kaikki toverit taas olisivat koolla ja kohtaisivat hänet Esplanaadilla. »Vai niin, vai sinä olet hakkaillut nuoria papin rouvia siellä kesälaitumillasi! No, ja millä menestyksellä?
Ennenkuin kapteeni oli Kerttua tavannut, sattui niin merkillisesti, että hän, kävellessään Esplanaadilla, huomasi kaikkien herrain kääntyvän yhtä ihmistä katsomaan, joka kulki kapteenin edellä mustassa surupuvussa, pitkä suruharso hauskasti roikkuen suuresta hatusta.
Sanotko rankan. Sinä et taida tietääkään mitä lajia hän on. III:s KOHTAUS. No kas, johan hän tuleekin. Varovasti on alotettava. Ketä sinä odottelet? IINA. Päätäni rupesi särkemään, niin ajattelin mennä vähän kävelemään. SELMA. Vai niin. IINA. Etkö tahdo tulla mukaan. SELMA. Rahikka tulee pian luokseni. IINA. Mennään vaan kerran edestakasin esplanaadilla. Kyllähän Rahikka sen aikaa odottaa.