United States or Eritrea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Emmeköhän ottaisi pannua matkaamme ja laittaisi siellä teetä? kysyi Liina.
Toista muka on nyt, toista, koira vieköön, kun tuommoinen musta- tai sinisilmäinen kaataa lautasellesi lientä, sanoen: "tässä, kultaseni." "Apropos liemestä," lausui äkkiä herra Nikkinen. "Mitäs arvelet, emmeköhän söisi aamiaista täällä?" "Samaa yritin sanoa minäkin." Teetettiin kelpo aamiainen ja nautittiin se, höystäen sitä kelpo viinillä ja nuoruuden muistelmilla.
Kun rovasti oli kuppinsa tyhjentänyt, meni hän omaan kamariinsa, ja Mooseskin sanoi: »Emmeköhän lähde ajoissa kirkkoon, että pääsemme istumaan. Näyttää tulevan ihmisiä niin paljon, että tuskin mahtuvat seinäinkään sisään.»
"siivokaat itsenne sentään ensin vähän, mutta käyttäkäät nyt vaan itsenne hyvin ja kertokaat sitten meille mitä kaikkia olette saaneet nähdä, kun tulette kotia". Molemmat nuorukaiset menivät. "Mitä arvelet?" sanoi ukko Swart ukko Wittille, emmeköhän maistaisi vähän olutta?" "No maistetaan vaan!" sanoi Witt. Ja räätäli Flick täytti lasit.
»Kovin mutkallinen», sanoi Swart ja raapi korvansa taustaa. »Olenhan minä aina sanonut, ettemme tässä selville pääse», sanoi Witt. »Mutta mitä hyötyä on tästä tyhjästä puhelemisesta? Minkä tulee tapahtua, se tapahtuu, ja asia selvenee kyllä itsestään lopulta.» »Niinhän minäkin aina olen sanonut.» »Emmeköhän pane maata koko asian päälle, huomiseksi?»
Hovilainen tuijotti paperiin, ajatuksiinsa vaipuneena, käänsi sen sitten kiinni ja virkkoi naurahtaen: "Hyvä tästä tulisi paperi, vahinko vaan ett'ei summa ole suurempi". "Taas yhtyi ajatuksemme", naurahti nyt Kokka. "Kuulkaahan", sanoi Hovilainen; "ilman minua ette saa Könnilää kirjoittamaan, emmeköhän pidä tätä asiaa niinkuin meidän yhteisenä? Mitä siihen sanotte?" "Aivan oikein!
Kevät oli sillä väliin kulunut pitkälle, mäet kuulsivat jo hieman vihertäville, puiden urvut pullottivat ruskeina, ja vuokot kohottivat siniset silmänsä huikaisevassa auringon valossa. Emmeköhän panisi toimeen yhteisen retken kaikkien lasten kanssa toukokuun ensi päivänä? Rautio ehdotti eräänä päivänä, kun hän tavallisuuden mukaan oli keskustelemassa opettajattaren luona.
Sitten hän heitti oksasen kädestään, nousi äkkiä, käänsi hatun oikein päivää kohden, pisti kädet nuttunsa taskuihin, ja katsoi isään päin, ikään kuin olisi tahtonut sanoa: Tämähän käy mielestäni kovin työlääksi, emmeköhän vähän kävisi katsomassa peltoja? "Mitä tarkotatte?" Hän katsoi vaan ilmaan ja sanoi: "Niin, enpä tiedä ".
Tätä tarkoitan näin: jos joku, jotakin nähtyään taikka kuultuaan taikka muulla tavalla aistittuaan, ei ainoastaan tätä tunne, vaan myöskin tulee ajatelleeksi jotain toista, jonka tunteminen ei ole sama, vaan joku toinen, emmeköhän syyllä silloin voi sanoa, että hänen mieleensä muistui se, jota hän tuli ajatelleeksi?" "Mitä mietit sanoa?"
Pitkän äänettömyyden jälkeen sanoi hän sitten: Emmeköhän, ystäväni, voisi antaa sitä elätettäväksi? Mutta Julien ei antanut hänen jatkaa. Ja kuka sen maksaa? Sinä varmaankin? Jeanne mietti vielä kauan, etsien jonkinlaista ratkaisua. Vihdoin hän sanoi: Isä tietenkin pitää siitä huolen, lapsen isä. Ja jos hän nai Rosalien, niin on kaikki hyvin.