United States or Austria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Paroni tuskaantui ja iski kuivasti kiinni asiaan: Siis te aiotte naida Rosalien? Mies hätääntyi tästä heti, jouduttuaan pois tolalta, sillä hän oli tottunut normandielaisten viekasteleviin tapoihin. Ja käyden epäluuloiseksi, vastasi hän vilkkaammalla äänellä: Se nyt on siin', ehkäpä, ehkäpä ei, se nyt on siin'. Silloin paroni kyllästyi hänen luikerteluihinsa: Vastatkaa, lempo soikoon, suoraan!
Kolmannen päivän aamuna hän sitten tahtoi nähdä Rosalien. Paroni ei tahtonut antaa hänen tulla ylös ja selitti, että hän oli lähtenyt talosta. Mutta Jeanne ei antanut myöten, vaan toisti: Lähettäkää sitten hakemaan häntä! Ja hän oli jo vihastua, kun tohtori astui huoneeseen. Asia esitettiin hänelle hänen ratkaistavakseen.
Yksi Rosalien lause muistui hänelle mieleen, loukkasi häntä syvästi ja tunkeutui kuin myrkky hänen sydämeensä, tämä: "Enkä mä mitää sanonn', sill' hän ol' minust' niin pulska". Hänestäkin Julien oli kaunis ja sen vuoksi vain oli hän itse hänelle antautunut, yhdistänyt häneen elämänsä, luopunut kaikista muista toiveista, kaikista suunnitelmista ja vastaisuuden tuntemattomista mahdollisuuksista.
Ja Rosalie kääntyi hyvillään ja pudisti hänelle nyrkkiään, sillä välin kuin hän suurella nenäliinallaan pyyhki likaa vaatteistaan. He olivat jo ajaneet viiden minuutin ajan, kun Jeanne äkkiä huudahti: Massacre unohtui! Täytyi siis seisahtua ja Denis juoksi hakemaan koiraa Rosalien pidellessä sillä aikaa ohjaksia.
Ja erikoisella äänellä hän aina lausui: "Rosalie, kultaseni, tuo minulle muistojeni laatikko!" Sisäkkö aukaisi pöydän, otti esille laatikon ja pani sen tuolille rouvansa viereen, joka ryhtyi kirjeitään lukemaan hitaasti, yksitellen, vuodattaen niiden päälle silloin tällöin jonkun kyyneleen. Toisinaan toimi Jeanne Rosalien sijassa ja talutteli äitiään, joka kertoili hänelle lapsuutensa muistoja.
Jeanne huomasi sen ja lähti pois ajatellen, että varmaankin naurettiin hänen pukunsa kuosille ja ruutukaiselle, viheriäiselle hameelleen, jonka vaatteen Rosalie oli valinnut ja joka oli Goderville'n ompelijattaren ompelema Rosalien neuvojen mukaan. Eikä Jeanne uskaltanut enää kysellä ohikulkijoilta tietäkään. Lopulta rohkaisi hän kuitenkin mielensä ja pääsi vihdoin hotelliinsa.
Silloin alkoi Jeanne yhtäkkiä itkeä ylenmäärin hermostuneena ja miltei huusi: Minä tahdon nähdä Rosalien! Tahdon nähdä hänet! Lääkäri tarttui hänen käteensä ja sanoi hiljaisella äänellä: Rauhoittukaa, rouva hyvä! Jokainen mielenliikutus voi olla teille vaarallinen, sillä te olette raskaana.
Sikäli kuin päivä valkeni, valtasi hänet ajatus Paulista, ja hän alkoi pukeutua jo aamun hämärtäessä. Paul asui Sauvage-kadun varrella Cité'ssa. Jeanne aikoi mennä sinne jalkaisin noudattaakseen Rosalien säästäväisyysneuvoja. Ilma oli kaunis, vaikka kylmä vähän nipistelikin ihoa. Ihmisiä juoksi kiireissään jalkakäytävillä.
Kumartuen vuoteensa laidalle katseli Jeanne häntä ja sanoi: Onhan totta, että olit Julienin vuoteessa, kun minä yllätin teidät. Käsiensä lomitse päästi Rosalie valituksen: On, rouva. Silloin purskahti paronitar yht'äkkiä itkuun hengästyen niin, että hänen kurkkunsa korisi, ja hänen kouristuksen tapaiset nyyhkytyksensä säestivät Rosalien nyyhkytyksiä.
Pitkän äänettömyyden jälkeen sanoi hän sitten: Emmeköhän, ystäväni, voisi antaa sitä elätettäväksi? Mutta Julien ei antanut hänen jatkaa. Ja kuka sen maksaa? Sinä varmaankin? Jeanne mietti vielä kauan, etsien jonkinlaista ratkaisua. Vihdoin hän sanoi: Isä tietenkin pitää siitä huolen, lapsen isä. Ja jos hän nai Rosalien, niin on kaikki hyvin.