United States or Kyrgyzstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tänään tuolla tanssiaisissa rintani oikein lämpeni ja sydämeni on yhä vieläkin täyteläisempi kuin tavallisesti. Olisin kovin onnellinen, jos tietäisin, että tätä kestää tai että ainakin tällaiset mielentilat tuon tuostakin uudistuvat. Siitä on nyt juuri viisi vuotta, kun vietimme häämme. Avioliittomme on jo muodostunut jotenkin tavalliseksi, ja yhdyselämämme on yksitoikkoista ja ikävää.
Ei hän kirjoittanut yhtään näytelmäkappaletta eikä hakenut "erivapautusta sukupuolestaan", päästäkseen miesten virkoihin, vaan hän teki käsityötä 37 tuntia viikossa ilman eri palkkiota. Voimistelun opetusta antoi hän ilmaiseksi minulle useampia kertoja päivässä, etupäässä tukkavoimistelua. Voin vakuuttaa etten koko avioliittomme aikana muuta pään kipua tuntenut.
DARNLEY. Oi, Maria, avioliittomme ensimäisinä kuukausina luulin teidän lempivän minua. KUNINGATAR. Kautta Jumalan, sen minäkin luulin. DARNLEY. Mutta nyt joku on tullut meidän välillemme. KUNINGATAR. Mylord! DARNLEY. Ei, kuulkaa minua, muuten voi pian olla myöhäistä! Uhkaatteko? DARNLEY. Maria, et tiedä mihin lempi voi ihmistä saattaa! KUNINGATAR. Tiedän, raakuuteen se voi saattaa!
Tämä asian laita, nykyinen kohtaloni, on antanut minulle aihetta miettimiseen. Päästäkseni pyrintöjeni perille, eli toisilla sanoilla sanoen, saadakseni aijotun avioliittomme toteutumaan ja sen esteenä olevat haitallisuudet pois raivatuiksi, olen päättänyt matkustaa muille seuduille hankkiakseni itselleni tarkoitustani vastaavan vaikutusalan.
Avioliittomme on alusta alkaen tähän päivään saakka ollut niin onnellinen, niin sopusointuinen, etten sen kaukaisimpiakaan ääniä kuulostamalla saa muistostani esille ainoatakaan häiritsevää sorahdusta. Me olemme olleet kuin kaksi viulua, jotka aina pysyvät samassa vireessä. Sen mukaan kuin toinen ylenee tai alenee, ylenee ja alenee toinenkin.
Kauan aikaa kesti syvä hiljaisuus. Lopuksi nosti Leonard päänsä. Hänen kalpeat kasvonsa osoittivat epätoivoista päätöstä. Mutta jos minä aviomiehen oikeudellani kiellän sinun jättämästä minut? sanoi hän. Niin en minä tottelisi sellaista kieltoa, lausui Gerda, sävyisästi vastaan. Koska sinä olet rikkonut avioliittomme, niin ei ole mitään ulkonaisia kahleita, jotka voivat sitoa minut sinuun.
Eikä hän myöskään huomaa, että minä todella koetan olla huolellinen ja säntillinen ... koetan paljon enemmän kuin avioliittomme alkuaikoina ... mutta hän ei välitä siitä ... hän vain pilkkaa minua..." Ja syvä suru, tuskallinen, värisyttävä halu, halu saavuttaa jotain, joka ainaiseksi näytti paenneen, sai hänen huulensa vavahtelemaan ja suuret kyyneleet vierimään pitkin hänen poskiaan.
"Ei, ei, älkää viekoitelko minua puhumaan tyhmyyksiä. Päinvastoin, Constance oli hyvin mustasukkainen avioliittomme ensi aikoina. Oi, kuinka monenlaisia juttuja minun on täytynyt ladella hänelle päästäkseni ulos iltasin! Muuten olin minä ihan pulassa siihen aikaan, hän saatti minut ihan epätoivoon, niin ikävä hän oli, tuo kiltti, kunnon ihminen.
Muistatko miten kaksikymmentäviisi vuotta sitten avioliittomme alussa tuumiskelit matkaa äitisi ihanaan synnyinmaahan Ernst, minä huomaan nyt sinun muistavan sen. Mitenkä meidän siellä piti jalkaisin kuljeskella ja nauttia vapaudestamme ja Jumalan kauniista luonnosta! Sinä iloitsit niin siitä matkasta.
Bengt nousi kiivaasti, heitti sanomalehden lattialle, asettui Esterin eteen ja huudahti: "Ei, tätä ei saa jatkua! Vaadin, ett'ei vaimollani aina ole vain tuo hautajais-ilme, jolla olet minua kiusannut siitä asti kuin ... niin, pian koko avioliittomme ajan. En tahdo enää nähdä sitä, kuuletko! Ja joll'et voi muuttua, niin ... paras lie että eroamme..."