United States or Austria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin on kulunut seitsemäntoista synkeää vuotta siitä tulisesta, hirmuisesta illasta, siitä onnettomasta, joka sokasi myöskin pienen Liisan näön. Kolmevuotias lapsi oli hän sillon, ja aina siitä asti on hän oljennellut umpisokeana, muistamatta tämän maailman muotoa. Mutta kuinka on tytön laita nyt? KERTTU. Tänäpän annan hänen nähdä maan ja taivaan avaruudet. TAPANI. Oi ankara päivä!
On lausuttu: punnitsematonta materiaa, joka ei synnytä kitkaa, joka on kimmoista ja yhtenäistä, joka tunkeutuu kaikkien atomien väliin ja täyttää kaikki avaruudet. Mutta nämä ominaisuudet ovat suoranaisia vastakohtia sen materian ominaisuuksille, jonka otamme kouraamme ja tunnemme kemiasta. Jos minä vielä lisään, että eetteri on kemiatonta, niin voitte itse nähdä, mihin olemme johtumassa.
Kuni säde singahtaapi Valon, lämmön lähtehen, Avaruudet valistaapi, Elämätä jaellen, Rakkaus niin Jumalamme Jeesuksessa valaisee Syntiselle autuudeksi, Elonlähde uhkuilee. Sielu, onko sinullekkin Armo kallis Jumalan Tullut eloks', autuudeksi Kautta veren Karitsan? Onko syntis saastaisimmat Tämä veri pessyt pois Sielustasi, tunnostasi, Niinkuin ei niit' ollut ois?
Syntyy tietoisuuden ilmiö. Mutta mikä siinä tapauksessa on eetterin oma sisin olemus? »Muistelkaamme, mitä vanhastaan tiedämme eetteristä! Eetteri täyttää kaikki avaruudet; se sulkee itseensä jokaisen atomin, on yhtenäinen ja kemiaton. Vetovoiman kaukovaikutus on eetterin välityksestä riippuva. Eetteri siis esiintyy maailmankaikkeuden rakenteen ylläpitäjänä.
Mutta ken käsittää sen oikean merkityksen, käsittää myös, että se on tulevaisuuden *ennustus*; viimeinen evankeliumi, johon kaikki muut sisältyvät. Sen temppelinä ovat äärettömät avaruudet oletko sitä koskaan nähnyt? Valtava linnunrata on sen kattona, maat ja meret sen lattiana ja kaikkivaltiaan tähtien ympäröimä valtaistuin sen alttarina.
Avaruudet ovat minun vallassani! Hetken hurmaava huimaus vaan: Iso selkä on jo takanani! Eikö tuossa jo häämötä vastarannan metsäinen manner ja eikö tuossa ole se kaukaa tuikkinut ikkunavalo? Ja tuossa jo joensuu, jonka ääressä talo sijaitsee... Huh! Etpä ollut pitkän pitkä, sinä Isonveden selkä, juoksin ylitsesi nopeammin kuin yksikään kesäinen vihuri.
Hän oli ollut kuin kotka korkean vuoren laella, jota kaikki ilmanrannat, kaikki rajattomat, tuntemattomat avaruudet puoleensa houkuttelevat. Nyt oli hän saanut päämäärän itselleen: Sinikka. Nyt olivat kaikki kuulakkaat, epämääräiset kangastukset ottaneet muodon ja yhdeksi ainoaksi, armaaksi, väikkyväksi ja välähteleväksi kuvajaiseksi pukeutuneet: Sinikka...