United States or Afghanistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei jokainen pohjaan mene, joka uppoavasta laivasta mereen hyppää. Mutta sulle se päivä vielä koittaa, jolloin kadut ett'et pitänyt kiinni hyvästä uimarista, se päivä, jolloin vankihuoneen ikkunasta katselet lintujen lentoa vuorten yli, ja minua ajatellen, vavisten kuuntelet askeleitten kaikua pitkissä käytävissä, odottaen että kenties tulee sanoma Bothwell'ilta, sanoma elämästä, sanoma kostosta!
»Siitä on nyt vuosi», ajatteli hän ja vedet herahtivat väkisin hänen silmiinsä. »Vuodessa voi elää paljon, kokonaisen elämän.» Hän tunsi että hänen elämänsä supistui lopullisesti tähän vuoteen. »Samoin mahtaa olla Keskitalolaisten laita. Paljon nekin ovat tämän vuoden aikana kokeneet. Sellainen on ihmiselämä!» Hän kuuli askeleitten narahduksia tiellä.
Silloin sattui pakenevan paroonin askeleitten töminä hänen korvaansa. Saalistansa vainoavan jalopeuran nopeudella lähti hän kiitämään sille suunnalle, josta tämä töminä kuului. Edellisessä luvussa olemme maininneet että myöskin taloudenhoitaja Mörk kuuli lähenevien askeleitten töminätä istuessaan veneessä.
Ja vihdoin hän kuuli erään käytävän päästä äänen hänen äänensä. Hetken työ oli senjälkeen syöksyä eteenpäin murtaa ovi sulkea Ione syliin kantaa hänet talosta ulos! Tuskin hän oli taakkoineen ehtinyt paikalle, missä Nydia heitä odotti, kun hän kuuli askeleitten lähenevän taloa ja tunsi Arbakeen äänen.
Kumpaiseltakin rannalta kuului syksytuulen surullinen humina honkain latvoista ja koko seutua verhosi yön pimeys raskaana, kolkkona ja läpitunkemattomana. Silloin alkoi kuulua kaukaa lähenevien askeleitten töminä. Herra Mörk kavahti seisomaan, ja henkeänsä pidättäen kuunteli hän tätä ääntä, joka jok'ainoa silmänräpäys läheni.
"Enkö ole nähnyt huoneeni katossa riippuvan kruunun häilyvän edestakaisin tuon kamalan olennon levottomien askeleitten alla?... Minä tiedän sen, he ovat nousseet haudoistansa; he ovat syntiensä tähden tuomitut palaamaan maailmaan ja varoittamaan soaistuja. Herra Claudius, samana päivänä jolloin tämä nuori olento hän viittasi minua saapui Karolinenlustiin, tuli eloa kiinimuurattuihin saleihin."
Astuessani alas rappuja, joiden peitetyillä portailla ei kuulu muuta kuin pehmoinen askeleitten käynti, näen isossa peilissä mielihyväkseni miehen, jolla on silmät ivallisesti rypyssä ja jonka suupielet osoittavat ylenkatsetta. Nautin itse tuosta ivastani ja oman mieleni uhasta, jonka yht'äkkiä olen saanut itsessäni nousemaan taas pitkien aikojen päästä. Ja minä tahdon sitä ylläpitää.
Siitä minun varmaankin on kiittäminen sinun läsnä-oloasi, Phoibos Apollon, sinä joka juuri itse oletkin valo. Oi anna niin olla..." Tässä hän keskeytti rukouksensa ja antoi kätensä vaipua alas, sillä hän kuuli askeleitten lähestyvän häntä.
Hän puheli jonkun kanssa, mutta käytävä kaikui niin, ettei saanut selvää. Puheen joukkoon kuului raskaat, kolisevat askeleet. Vähitellen puheen ja askeleitten ääni koveni ja sekaan raikui silloin tällöin Lauran naurua. »Mikä kumma siellä on tulossa?» Leenan uteliaisuus kasvoi yhtämittaa. Viimein saapui näkyviin tuo kumma.
"Ah, minä tiedän, kenenkä oma tämä pikku ruskea kätönen on, joka niin pelokkaasti värähtelee sormissani kuin arka linnun sydän!" huudahti hän yhä vaan liikahtamatta. "Enkö kuullut jotakin hypähtelevän rappuja ylös ja askeleitten eri vikkelyydestä kuulin selvästi: menenkö sisälle vai enkö?