United States or Burkina Faso ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ja niinkuin ei tänä yönä ollut rauhoittavaa, lepoa antavaa pimeyttä maan päällä, vaan epäselvää, alakuloisuutta herättävää, luonnotonta valoa ilman sen lähdettä, niin ei Nehljudofin sydämmessäkään ollut enää sitä tietämättömyyden pimeyttä, joka tuottaa lepoa. Kaikki oli selvää.

Schweiz on myös rikas isoista järvistä. Vuoret, joet ja järvet eivät jätä paljo maata pelloksi, ja senpätähden Schweiz'iä ei luetakaan hedelmällisten maiden joukkoon. Mutta siellä, missä voidaan kyntää ja kaivaa, on maa jotenkin antavaa, ja viljelläänpä useissa paikoin viiniäkin. Hyviä hedelmiäkään ei Schweiz puutu.

Kaksi puutarhaa päin antavaa huonetta ovat jo koristetut kaikenmoisilla loistokaluilla, joihin hänen äitinsä on tottunut: paitsi mukavia ja uhkeita huonekaluja siellä on kiinalaisia vaasuja, kuvia kultaisilla alustoilla, hyvänhajuisista puunlajeista tehtyjä lippaita, pehmeitä mattoja, leopardin- ja tiikerintaljoja, peilejä kukkais-seppeletten muotoon leikatuilla kehyksillä sanalla sanottu kaikki, mikä voi saattaa tädin tuntemaan itsensä täällä yhtä peretyneeksi, kuin jos hänen akkunansa antaisivat Great Ormond katua eikä pientä puutarhaa päin, joka tuskin on Atlantin meren myrskyiltä suojattuna.

Kyllä, kyllä huutaa Sofia nauraen vastaan. Tietysti, niin pitkällisen kostutuksen perästä, sanoi Helena ja pudisti vähän päätään sille miehelle tai herralle. Helena ei kuitenkaan osannut salata hienoa anteeksi antavaa myhähdystä suupielissään. Toinen keksi sen ja onnellisena siitä, rupesi ylenmääräisellä palvelemisella ja puuhalla sekottamaan viimeistäkin jälkeä tuomiosta.

Yökulkijain piirteissä saattoi nyt nähdä tavallisesta poikkeavaa vakavuutta. Haasteltiin pienissä ryhmissä ja joukoissa, ikäänkuin siten saataisiin hälvennetyksi sitä osaksi tuskallista, osaksi nautintoa antavaa mielialaa, jonka keskustelun aihe oli omansa heissä herättämään. Oli kysymys elämästä ja kuolemasta.

Miksi en ottaisi vastaan ennen aavistamatonta, voimaa antavaa iloa? Kysymykset vaikenivat. Elämän rikkaus puhui. Mutta eräänä aamuna, kun Toini seisoi huvilan edustalla, odotellen tohtori Olsenia, asettui uudelleen hänen eteensä kysymys: millaista on oikeastaan yhdessä olomme? »Hiljaista», vastasi hän mielessään. Hänen täytyi hymyillä.

Mutta hän on kaiken takana, hänen hohteisen, houkuttelevan olentonsa ympärille kiertyvät kuin itsestään heidän ajatuksensa. Paavo Kontio ei koskaan syytä häntä sanallakaan. Jos hänen tunteitaan tässä suhteessa voisi kuvailla yhdellä sanalla tai yhdellä lauseparrella, kuuluisi se ehkä sen raamatunlauseen tapaisesti, joka ylistää Herraa sekä antavaa että ottavaa.

Miksi, miksi, tiedusteli tuskaisena hänen sydämensä. Ja miksi minäkin, heräsi sitte syyttelevänä kysymys, miksi vain lisäsin kuormaa? Miksi olit perheinesi, oloinesi mielessäni vain silloin, kun kaipasin jotain mieltäkiinnittävää, jotain ajatuksia antavaa tai ajatuksia haihduttavaa. Miksi en sinussa kohta nähnyt lähimmäistä, joka tarvitsi minua?

Sillä tavoin hän kiihoittaa miestä ja pitää hänen rakkauttaan eleillä.» »Herra varjele, semmoista oppia. Kuulee, ettei maisteri Nymark ole avioliitossa.» »Josta Jumalalle kiitos!» »Kuinka niin?» »Minä varmaan pian kyllästyisin rouvaani. Olletikin, jos hän olisi tuota uskollista, nöyrää ja alttiiksi antavaa sorttia, jommoisia ne tavallisesti ovat.» »Te olette hirveän kevytmielinen

Hän ei ollut mikään ajattelija, sen he kyllä ennaltaankin tiesivät, siksipä hän ei välittänyt kuunnella tällaisia syvämietteisiä keskusteluja. Naisellisuus on suloutta, lempeyttä, alttiiksi antavaa, uskollista rakkautta. Mutta mitä ovat nuo naisasian intoilijat? Luonnostaan poikenneita epäsikiöitä, purevia, pistäviä, pahansisuisia, jotka kynsin, hampain pyrkivät valtaan.