United States or Bulgaria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rauniot, lumen peittämät nyt, silmäilivät kolkosti, niinkuin muinais-aika aina nykyistä katselee, toisella puolen jäätä olevaa taloa. Mikä liike tässä talossa? Kello on 4 ehtoopuolella päivää. Reki toisensa perään seisahtuu portaan eteen, vieras vieraan perään tulee; palveliat pyhä-vaatteissa hyppivät e'es takaisin. Häät on kauppamiehen Anströmin talossa.
Kevät-lumi sulaa jo Ebba Brahen raunioissa, istu kysyjä ja kuuntele, minä tahdon sinulle salaisuuden ilmoittaa. Iso-vihan aikoin palatkaamme. Maamme oli suru-hunttuun puettu. Kauppamies Anströmin talossa oli hirveä rähinä ja hyppy. Kaikki jotka paeta saattivat, seisovat valmiina jo, kartanolla odottaen isäntää, joka vielä katseli kamarissaan, ettei mitään jäisi.
Sitä suurempi syy on minulla pyyntööni sanoi äiti. Hanna! jos minua rakastat, niin tee kuin olen sanonut. Jos se on teidän käskynne niin tapahtukoon. Talvi peitti jo valkealla hunnullaan maan. Johanna Anströmin vuoteella istuvat miehensä, tyttärensä ja nuori 19 vuotinen erinomainen kaunis tyttö. Sairas nostaa sammuvaiset silmänsä taivaalle päin, laskee laihat kätensä yhteen ja huokaa.
Jos jollonkin kulet Pietarsaareen, niin ennen Sundbystä kaupunkiin tultuasi noin venäjän virstan paikkoin emäkirkosta, poikene tieltä vasemmalle puolen. Missä pelto nyt on siinä oli tähän aikaan herras talo kauppamies Anströmin kesä-asunto. Pienet koivupensaat istutetut Emmalta ja Hannalta eivät silloin siimestä auringon paisteessa antaneet.
Niinkö Emma lupauksensa pitää? senkö vuoksi etten minä mitään pastorille ilmoittanut ja en nytkään, ehkä sopisi, hiiskua sanaa Anströmille. Missä ovat ne 15 riksiä vuodessa joita lupasitte ja joita en ole muuta kuin kerran saanut, ehkä jo 3 vuotta on kulunut. Minä olen Pietarsaarilais-merimiesten kautta kuullut, ettäs olet naimiseen menossa kauppamies Anströmin nuoremman pojan kanssa!
Elias oli luonostaan viehkeä ja hellä, ei kumma siis jos koko olentonsa rakkauteen sulasi, kuin sylissään piti tätä suloista tyttöä, jonka kohta sai kutsua omakseen. Anströmin ääni kuului ovesta: Elias, hääväkeä tulee ehtimiseen, anna anteeksi jos minä erotan teidät vähäksi aikaa. Elias hypähti ylös ja seurasi kasvatus-isäänsä.
Kauppamies Anströmin talossa ei kukaan paennut; isäntä ei tahtonut maatansa jättää; vaan vaara eneni, päivä päivästä, ja vihdoin päätti ukko muuttaa majaansa ja Ruotsissa hakea turvaa. Elias ja Aato päättivät jäädä talon sekä maan isän maan puollustukseksi ja päätöksensä oli luja, luja kuin kallio, jot' ei tuuli eikä myrsky voi kaataa.