United States or Ethiopia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sunnuntaiaamuna äiti aamiaispöytään asetti lihavan, kauniin ruskean pannukakun, joka vasta uunista otettuna kirisi rasvoissaan ja levitti makean tuoksun huoneeseen. »Tämän olen laittanut sinulle», sanoi äiti hyväntuulisesti. »Saat yksin syödä sen.» Mikä makeanleivänpäivä ankaran viikon ja lauantain paaston jälkeen! Aukustin suuhun kiertyi vettä, minkä hän suinkin ehti niellä.
"Kyllä ... kyllä..." keskeytti Dora, peläten että Eugenkin alkaisi puhua hänelle paiseista rinnassa ja veritulpista, "kyllä minä koetan." Ja eräänä aamuna hämmästytti hän miestään tulemalla määräajalla aamiaispöytään.
"En ole mikään rouva," sanoi eukko äreästi, ilmaisematta muutoin hänelle vointiansa. Kun oli käyty istumaan aamiaispöytään, tuli sisäpiika huoneesen ja ilmoitti salamielisellä katsannolla nuoremmalle Rasmussenin rouvalle, että Donnerin rouva oli siellä ulkona ja tahtoi puhutella häntä. Avonaisen oven läpi nähtiin Donnerin rouva mustassa silkissä ja Aurora vaaleassa lenongissa.
Perheen kokoonnuttua aamiaispöytään Aadolf heti huomasi, että kaikkien mielet olivat lamassa. Hänen isänsä oli umpimielinen ja harvapuheinen, vapaaherratar näytti itkeneeltä, Maria oli tavallista kalpeampi ja kaihtoi arasti serkkunsa katseita. Epämääräinen aavistus pidätti Aadolfia kysymästä, mikä siihen oli syynä. Pöydässä ilmoitti hän laamannille aikovansa iltapuolella lähteä ratsain Tukholmaan.
Ja Lisbet antautui hymyillen ja onnellisena kaikenlaisten kauniiden unelmien valtaan, ruvetakseen hetkisen perästä jälleen moittimaan Darwinia ja valittelemaan perinnöllisyyden lakia. Myöskin seuraavana aamuna tuli Dora, Eugenin ihmeeksi, määräajalla aamiaispöytään. "Ajattelehan, Eugen", sanoi hän, kun he olivat istuneet hetken aikaa äänettöminä, "Lisbet on nyt täydellä todella rakastunut."
Talon emännällä ei pitäisi milloinkaan oleman joutilasta aikaa, minun ymmärtääkseni. He istuivat aamiaispöytään. Aarnold söi hyvällä ruokahalulla, mutta Selma otti vaan hivenen eteensä. Miksi sinä et syö? kysyi Aarnold. Ei minua maita. Oletko kipeä? En. Hänen täytyi kuitenkin nousta, sillä häntä pyörrytti. No mikä nyt? En oikein tiedä. Hän hoippui keittiöön.
Juho astuskeli hitaasti kotiapäin, ei hänen sielussaan enää ollut mitään epäilyksen varjoa; kuitenkin oli hän levoton: uskaltaisikohan hänkin toivoa. "Tyytyykö nyt herra Bruhn siihen että jäätte ilman päivällisettä?" kysyi rouva Linde seuraavana päivänä, viitaten äärin, vierin ruoilla peitettyyn aamiaispöytään. "Meillä on pitkä matka ajettavana, niin ett'ei iltapäivä riittäne.
"Ne vaan varkaita hakevat, teidänkaltaisten ihmisten ei pidä joutua heidän kynsiinsä. Ja muuten olisikin jo myöhäistä poispaeta; ne huomaisivat teidät ja siitä paljon pikemmin saisivat epäluulon. Pysykää vaan tässä kammarissa ja syökää aamiaista siksi, sitten me keksimme heille jonkun kepposen." Me istahdimme aamiaispöytään. Herra Schallai puolestaan kävi, piippu suussa, seisomaan kuistille.
Aamiaispöytään ilmaantui erinäisiä, täydellisemmin tahi vaillinaisemmin puettuja perheenjäseniä ja hävisi heti taas. Elisabetille vietiin ruoka huoneeseen ja äiti tuli sisään tukka laitettuna koholle ja saali heitettynä valkean aluspuvun päälle.