Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Sillä välskärin kertomus kesti, niinkuin kestää lasten ilo tai suru, yhden illan käyden lyhyeksi niille, jotka sitä kuuntelivat ystävinä, pitkäksi ehkä muille. Mutta ei koskaan katkennut tarinan lanka keskeltä kahtia, etteivät nuoret ja vanhat olisi ajatelleet: pian saamme kuulla lisää. Se täytyi välskärin aina luvata.
"No, en suutukkaan; mutta 'nuoria pitää opetettamaan ja vanhoja kunnioitettamaan. Annas tänne kukkaros!" "Tuoss' on, ja ollaan taaskin, kuten laulussa sanotaan:" Sana sanan synnyttää Ystävätkin yllyttää Toisiansa torumaan, Tappeleen ja tuuppimaan. Mutta piippu tupakkaa Rauhan taaskin rakentaa, Ystävinä istumaan. Tuttavina tuumimaan. "Eikös niin, Repekka?" "Aivan niin, poikaseni!
LIISA. Ma näköni sain ja kultani sylistä nyt katselen säteilevää taivasta ja kukostavaa maata mun ympärilläin, ja armaina ystävinä seisovat tuossa entiset vihamiehet, seisovat, otsilla sovinnon hopea loiste. Mikä näky mun ilosta juopuneelle silmälleni! Oi mikä näky! Kaikkisuuden hallitsija, supista jo kätes ja rajota mun onneni virta, joka koskena päälleni vuotaa!
Jos ne tulisivat, niin kyllä tietäisin, että minua ne etsivät, minua, kaupungin sivistykseen piiloutunutta "aaveiden näkijä parkaa", joka niiden mielestä oikeastaan kuuluu heidän seuraansa; mutta kuoleman-tuskissanikin tervehtisin minä heitä ystävinä kodistani, vaikka ne tulisivatkin kantaen ruumiita ja laivainpirstaleita hartioillaan.
Ehrensvärdkin olisi samaa mieltä. Niin minustakin. He pysähtyivät ja katselivat toisiansa silmiin. Pysykäämme aina ystävinä, sanoi Yrjö Maunu lämpimästi. Niin pysykäämme niinkuin David ja Jonathan. Ja Akilleys ja Patroklus. Niin. Luvatkaamme valloittaa takaisin vanha Suomi, kun tulemme miehiksi. Lupaan! Säteilevin katsein löivät he kättä.
Vastaa riemun raikahdukset: »Eikö muuta? Sitten sulle kohta aukee auvon ukset kovan onnen koetetulle! Katso! Katso! Vapaa olet, vapaa sinä, vapaa minä, polkuasi omaa polet, yhdytähän ystävinä.»
Pari raskasmielistä viikkoa kesti siinä levätä ennenkuin taas jaksoin tarttua työhön. Siinä johtui mieleeni, että antaa se elämä kulkijalleen monetkin kylvyt eikä vaan tahdo sittenkään paha verestä lähteä milloin lähteneekin. Kivuistani en omaisilleni mitään kirjoittanut. Häpesin kirjoittaa. Linkoset muistivat minua usein sairaanakin ollessani, kohtelivat aina ystävinä.
Tänne saapuu joka päivä uusia tulokkaita, mutta heidät otetaan vastaan vanhoina ystävinä. Eikä meidän kokonaisuuksiemme summa kasva siitä, että toisia tulee, yhtä vähän kuin se siitä vähenee, että toisia menee, kuka ketäkin ahdingossa olevaa, rakastettua olentoa auttamaan, joka ei vielä ole päässyt polun päähän. Välistä autamme me kokonaisia aikakausia.
Anna minun rauhassa käydä tietäni, ja käy sinä omaasi. Jumala ei ole suonut, että me yhdessä vaeltaisimme. Ei, laske minut," pitkitti hän tuskallisena ja peräytyi muutaman askeleen, kun Tommi rajusti aikoi tarttua häneen käsin. "Se ei käy laatuun. Ainoastaan tyyneen jäähyväisen tahdon sinulle sanoa, voidaksemme tästä lähtein ystävinä muistella toisiamme."
WILHELM. Lemmi, veikko, uneksi Ja onnellinen ollos! Rehellisen Sa Saksalaisen ystäväkses otit, Ja tosimyötätuntoisuutta tapaat Sa aina tässä rinnassa. AKSEL. Sen tiedän. Odinin joukko milloin jakaantui, Jäi kielen juuri toki eheäksi Ja mielenlaatumme, ja niinpä tulee Siis Gotilaisten ja Germanilaisten Ain' ystävinä olla.
Päivän Sana
Muut Etsivät