Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Ne pitää sinulla olla ylläsi kun on sen ydin sisässäsi, niin olkoon kuorikin, muuten voisi luikahtaa pois, eikä tiedä, mihin menisi. Kun Jouko on saanut ylleen vaatteet, ottaa Panu kannuksen nurkasta, heittää sen hihnasta olalleen, pistää Reidan pääkallon kainaloonsa ja lähtee nopeasti ulos majasta, sulkien oven huolellisesti jälkeensä.
Tule siis ... meidän täytyy huolellisesti lukita ovet ja peittää jälkemme... Mutta sitä ennen tahdon katsoa, onko täällä mitään leninkiä, joka sopisi niin kauniille morsiamelle kuin sinä. Sen jälkeen hän lähti lyhty kädessä makasiinin perälle, viipyen siellä muutamia minutteja. Palatessaan hän toi mukanaan naisen päällysnutun, jonka hän pakoitti Katarinan ottamaan ylleen.
Jo luonto, kuljettua kesä-illan, Yövaipan ylleen oli heittänyt Ja liepeellänsä Hämeenlinnan sillan Himmeesen varjohon jo peittänyt. Sill' yksin seisoin, silloin nuorukainen, Seuduilla näillä vieras, matkalainen. Kun katselin siell' luonnon ihanuutta, Outoihin vaivuin ajatuksihin, Hempeetä kesä-yön mä hiljaisuutta Sydämmin ihaelin sykkivin. Siell' oli näky mitä ihaninta.
Panehan housut ja kengät jalkaasi, niin näet sen sitten, kun minä lähden Epalle apetta tekemään.» Mooses ei toista käskyä odottanut, vaan kiireimmiten suki housut ja kengät jalkoihinsa, veti nutun ylleen ja päähänsä pienen lippalakin, joka oli hänelle jo annettu kesälakiksi, tuli pöydän taakse isänsä luokse ja sormeaan suussaan pyöritellen kuiskasi: »Milloinka te lähdette Epalle appeen tekoon?»
"Tahdotko, että arapialainen tahi kurdilainen olisi yhtä ymmärtäväinen kuin Hakim?" sanoi sulttani, "joka pukeutuu valepukuun, hänen täytyy antaa sydämensä tunteiden ja päänsä opin olla sen puvun kaltainen, jonka hän on ottanut ylleen.
Sen sanottuaan hoksasi hän jo, että hänellä olikin päällä jokapäiväinen hame. Kiireellä otti hän pyhähameen naulasta, pujotti sen ylleen ja riisui porsaan ryvettämän pois, valittaen samalla: »Ei tässä tullut uutta hamettakaan pannuksi päälle, kun ei arvannut Liperistä asti vieraita tulevan.»
EEVA heidän äänensä kuultuaan tyrmistyy, mutta heti tointuu ja pukee ylleen Varjakan sadetakin, vetäen sen päähineen päänsä yli ja istuutuu sohvalle heittäytyen maata pöytää vasten. JUNKKA. Kyllä me tulemme, kun joudumme. Meillä on vähän asioita. Mene sinä vain edeltäpäin. Kuuluu kova hurraahuuto. ONNEN HERRA. Mitä ne hurrasivat? Mennäänpä kuuntelemaan. JUNKKA. Meripojat hurraavat aina.
Täällä se kouristaa niin kummallisesti, täällä näin." Ja sairas likisti kättänsä sydämelleen. Kului joltinenkin aika. "Olisihan minulla", virkkoi sairas jälleen; "olisihan minulla suuri pyyntö, mutta..." "Sano sata pyyntöä, sinä siunattu mies", vastasi emäntä. "Tekisi mieleni pappia." Isäntä kavahti pystyyn ja sieppasi turkit ylleen. "Kumpaistako?" kysyi hän ovessa.
Aamuin illoin tuli eräs mies ja puki hänen ylleen ja riisui häneltä; perhe toivoi, että hän pitäisi palvelijaa, mutta sitä hän ei tahtonut, ehkä juuri sentähden, että he sitä toivoivat, sillä sellainen hän oli. Vanhuksen hoito jäi nyt suurimmaksi osaksi minulle, ja se oli tukalinta koko asemassani. Hänellä ei ollut levon einettäkään ja alinomaa piti minun olla häntä passailemassa.
Ulkona liikkuvat pukivat vahvasti vaatetta ylleen ja varustivat jalkansa monilla sukilla ja suurilla kengillä. Lahnaniemeen oli kutsuttu suutari Naulanen tekemään talvikenkiä, ja Auvisen päähän pisti hakea räätälikin tekemään vaatteita. Ensin oli kaupungista haettava tarpeita, ja lähtönsä edellisenä iltana hän hyvitellen mainitsi Aliinalle, että kohta tämä saa uuden turkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät