Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Oli auringon laskun aika eräänä kauniina elokuun-iltana, ja kuu, hän rupesi näkymään heleänä ja valkeana metsän yli, kun sana tuli kreivi Frans^ille, että hän menisi vanhan kreivin puheille. Nyt saa kuulla vähäisen saarnan vanhain viisaudesta ja kaikkea huvittavaa mitä tuolla yläällä olevilla vasikannahkaisilla hännystakki herroilla on puhuttavana, hymisi hän itsekseen mennessänsä.
Minä ryhdyin toimeen ja komensin, niin kovalla äänellä kuin voin, miehet käärimään pois purjeita sekä käymään muihin tarpeellisiin tehtäviin käsiksi. "Ohoi, ohoi!" kuuluivat miesten tahtilaulut myrskyn vinkuessa. Toiset kapusivat kuin kissat ylös purjeita kiinnittämään. Sillä aikaa, kun toiset olivat yläällä, panimme me kuntoon taakipurjeet voidaksemme alusta pitää tuulessa.
No, Amrei, älä kuhnustele liian kauan tuolla yläällä, vaan laita pian luokseni myllylle; jos talli-renki on kotona, niin laita hänet, sillä se mies juoksee kuin jänis konsanaan. Kas niin, näetkö talon, haikaran pesä katolla ja kahden riihen kanssa tuolla vuoren päällä, metsästä länteen päin? Siellä pihalla kasvaa lehmus, näetkö?" "Näen". "Se on meidän kotimme se.
Mutta nyt kevät-puoleen tulee laulajaparvi, hamppu-linnun johtamana; tämäkin on hyvin puettu; mutta taidot ovat vähäiset. Mutta sitten tulee viheriävarpunen, jonka pientä ruhoa tuskin saattaa eroittaa lehtiryhmien joukosta, ja leivonen, joka liitelee yläällä ilmassa ja jota ei näe auringon paisteelta.
Se oli viety toisaalle päin vaaran louhiseen rotkoon, jossa kotkat, koirat, ketut, ahmat ja ilvekset olivat tehneet tehtävänsä. Ja nyt siellä vaan yläällä ilmassa joutilaana loikaili joku kotka, muistellen vaan entisiä onnellisia päiviä laakson pohjassa ja silmäili alas laaksoihin ja vuorien rinteisiin eikö kova onni lähettäisi sinne taas uutta lahjoitusta yhtä runsasta kuin entinenkin.
Eräänä kauniina päivänä pyysi eno minua lupaustani täyttämään. Minulla on kirja tuolla yläällä, jota lukenemme, sanoi hän. Eno hymyili, keskeytti Emma itsensä, mutta Jumalalle kiitos siitä. No jatka, pyysi Akseli.
»Johan toki ovat yläällä, loppuihan viimein tämäkin yö», ihastui Jukke ja kömpi ylös. Pani jalkaan märät, saviset kenkänsä ja työntyi kartanolle. Töhmerölle tuntui elämä. Pää oli kuin puusta, ajatuksia ei ollut ollenkaan, mieli oli kuin tervattu, suu maistui pahalle ja jäsenissä tuntui lamauttava raukeus. Ei ollut vielä nousun aika, etelää kohti oli vasta otavan sarvet.
Niin, ja notarius? Minä olen ulkona pienellä aamukävelylläni, nähkääs luutnantti. Ja Emili? Niin, tähän aikaan on hän jo yläällä ja työskentelee ... oh, hän nousee auringon kanssa. Nähkääs luutnantti, hän on itse ahkeruus. Ja hänen luonteensa?
Hän oli jo silloin kipeä, mutta käveli vielä yläällä, ei kukaan aavistanut sen olevan niin lähellä. Tultuani sinne, otti hän minut vastaan ystävällisesti. "Minä olen kutsunut teitä", sanoi hän, "koska te olette kunnon mies, koska minulla on täysi luottamus teihin". Hänen muotonsa oli vallan muuttunut, niinkuin hänen olentonsakin.
Päivän Sana
Muut Etsivät