Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025


Tunsin itseni niin orvoksi ja yksinäiseksi, että minun olisi tehnyt mieleni itkeä ääneen, sillä minullahan ei ollut mitään kummitusjuttua heille kerrottavana. Niin, olisi ollut yksi tosin, se, mitä me kaksi nyt elämme juuri, mutta silloinhan minun olisi täytynyt puhua heille sinusta ja itsestäni ja meidän rakkaudestamme sekä paljastaa heille koko eloni salaisuus.

Jyskäys seurasi toisensa perästä, ja sitten tuli kamala hiljaisuus; haarovat salamat hyppivät hurjasti hänen ympärillänsä, kunnes viimein hirveä ukon-nuoli kiskaisi halki maan hänen jalkainsa alta ja melkein vei hänet huumeisin. Hän oli yksinään ja kaukana mistäkään suojasta; hän tunsi sielunsa yhtä yksinäiseksi ja suojattomaksi.

Kuitenkin, se tunnustus minun täytyy Alinasta antaa, kun hän vihdoin huomasi kuinka vastenmielistä tuo alituinen seuraelämä Johannekselle oli, lopetti hän kerrassaan kaikki, mutta niinkuin hän on äärimmäisyyksien ihminen meidän talomme muuttui melkein liiankin yksinäiseksi.

Hän vietiin valtaavasti ylös kaiken sopusoinnun valoisaan kotiin. Siellä ovat kaikki hänen unelmansa muuttuneet tosiksi, autuaan tosiksi: ylevän sielunsa ikävöiminen on viihdytetty! Mekin olemme heränneet; mutta heränneet lohduttomaan todellisuuteen. Kuinka talviseksi on käynyt yöllä, kuinka yksinäiseksi ja surulliseksi maan päällä!

Minä taas olen jäänyt yksinäiseksi elämässä enkä voi semmoisena viihtyä. Uljaalla Buddenbrockin nimellä on yksi ainoa kannattaja, ja isiemme maatilat joutuvat vieraille, jos sukumme kuolee. Mutta se ajatus minua katkerasti surettaa. Te ymmärrätte minua. Tahdotteko ruveta vaimokseni. Rakastan teitä vilpittömästi ja tahdon tehdä voitavani saattaakseni teidät onnelliseksi.

"Minä varon, että olonne täällä käy kovin yksinäiseksi!" lausui Mr. Peggotty.

Hän havaitsi itsensä yksinäiseksi ... ei kukaan nyt häntä hellyydellä muistanut ... eikä kenenkään ajatukset lentäneet rukouksen, rauhaa leyhyttävillä, kyyhkysiivillä hänen ympärillään, hän oli yksin! Kyynele tunkesi hänen miehuulliseen silmäänsä ja hän katsahti ylös korkeuteen, toivoen piankin saavansa jättää tämän maailman, jossa surut ja murheet hallitsevat.

Kun Hinkki katsahti sivuillensa, ei siinä ollut hänen rinnallaan enää kuin hänen uskollinen seuraajansa muurarinsälli ja toisella puolella peltisepänsälli, joka vasta pyrki Hinkin suosioon. Ilman mitään tappelua, ilman mitään ovelaa kaappausta, pelkällä suun porinalla oli mustatukka vienyt puolelleen Hinkin lauman ja jättänyt hänet yksinäiseksi kuin kuikan meren tyhjille kallioille.

Kun molemmat puolisot palasivat kotia, ei kamreeri voinut lakata puhumasta pohjoismaalaisen Annettesta, joksi hän nimitti tyttöä, ja vihdoinkin tuli hänen sisällisyytensä ilmi. Hän oli nimittäin huomannut itsensä yksinäiseksi näinä kymmenenä vuotena, sittenkuin Annette kuoli.

Boleslav silitti hänen kalseaa, kuivaa tukkaansa. »Tyttö raukkasanoi hän. »Sinun on ollut vaikea olla niin ypö yksinRegina hytkähti herransa koskettaessa ja vaikeni. »Miksi et minulle kirjottanut, että tunnet itsesi täällä liian yksinäiseksiRegina pudisti päätään, sitten sanoi hän arastellen: »Mitäs minä yksinäisyydestä, herra?» »Mikä sinua sitten on vaivannut

Päivän Sana

vaadittaessa

Muut Etsivät