Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
"Luonto ei anna yhdellekään elävälle olennolle ominaisuuksia, jotka eivät käytännöllisesti tarkoita hänen parastansa ja hyötyänsä.
Tuota minä olen nyt ilman asuntoa kun talonisäntä on sanonut minut ylös sen ikkunan särkemisen tähden. Eihän se nyt kaiken maailman rikos ollut, ja siivosti minä olen elänyt en yhdellekään ihmiselle pahaa tehnyt en heidän asioihinsa sekaantunut ei heidän tiellänsä ollut. Ja nyt ne ajavat minun ulos kuin koiran kadulle niin etten saisi kattoa pääni päälle. Omahan syy on sinun, Manda.
Onko hyötyä minusta yhdellekään ihmiselle? Ja kaipaisiko kukaan jos pois olisin jäänyt? MIKKO. Nyt siellä jo on joukkoa, koska kuuluu huutoa tänne saakka. TOPRA-HEIKKI. Niin, sanokaapa se. Kuka kaipaisi? Kenellekä olen hyödyksi? Nimittäkää yksi ainoa ihminen, jolle olisin jotain hyvää tehnyt. MATLENA. Mistä nuo ajatukset juuri tällä hetkellä? ANTTI. Eihän, velikulta, ole sinun syysi.
»Jota teidän tulee täyttää», jatkoi Betty. »Lupaatteko kunniasanalla?» »Jos vaan voimme.» »Kyllä te voitte.» Pieni pysähdys. Pojat odottivat. Hanna silmäili järveä veneen laidan ylitse ja selaili kädellään vedessä. »Mitä se koskisi?» kysyi Woldemar. »Sitä, ettette yhdellekään ihmiselle kertoisi täällä käynnistänne. Ei vahingossakaan. Lupaatteko sen?» »Lupaamme.» Pojat kävivät totisiksi.
Kun Pertti kaswoi niin isoksi, että hän kykeni koulua käymään, jatkoin minä työntekoa eteenkin päin ja wielä suuremmalla innolla ja ahkeruudella kuin koskaan ennen. Kun molemmat olimme wähään tyytywäiset, menimme niin hywästi eteenpäin, ettemme welkaantuneet yhdellekään ihmiselle yhtään penniä. Mutta noin seitsemän wuotta takaperin tuliwat silmäni kipeiksi paljon työn ja walwomisen tähden.
No, ei hän siitä köyhdy enkä minä rikastu". Amrei ei tarjonnut enää astiaansa koko päivänä yhdellekään ohikulkijalle. Hänessä oli salainen kammo siitä, että hänelle annettaisiin taaskin lahja. Hänen tultuaan illalla kotiin, sanoi musta Maranna uudistalokkaan lähettäneen häntä hakemaan ja käskeneen hänen oitis tulla sinne.
Hän olisi mieluummin paennut pois, kadulle ja sitten maantielle ulos kaupungista, niin kauvaksi kotoa, kuin mahdollista, ettei enää koko iltana olisi tarvinnut näyttää silmiään yhdellekään ihmiselle. Mutta hän ei kyennyt. Hän oli hervoton, oli kuin kuolemaan tuomittu, joka ei enää mitään pelastusta toivo. Kuolemakin olisi ollut helppoa verraten tähän häpeään.
Se käsittää myöskin pienen erityisen osaston minua varten, jota minä en lue yhdellekään ihmiselle koko mailmassa. Minä olen varsin hämmästyksissä kuullessani, kuinka isoja kaupunkeja ja kuinka isoja ihmis-joukkoja Amerikan siirtomaissa löytyy.
Tokkohan kerromme kenellekään? Emme kerro, emme tietystikään, vaikka kuinka uteleisivat. Päätetään, ettemme milloinkaan maailmassa kerro tätä yhdellekään ihmiselle. Taikka kertoisimmeko sitten kun olemme viidenkymmenen ikäisiä mummoja? Niin, silloin jo kyllä voimme kertoa. Ei sitten enää ole vaaraa. Tämä tulee olemaan meidän suurin salaisuutemme elämässä. Etkö usko? Uskon minä.
"Kuinka woinkaan mennä siweän waimoni luo, joka on sanomattomasti luottanut minuun, ja toiwonut minusta niin paljon? Ei, ei, minä en mene sinne, minä en woi näyttääntyä yhdellekään ihmiselle, sillä minä en woi wastata heille ei, minä menen mutta mihin minä menisin, sillä kaikkialla on ihmisiä ja minä en saa omaatuntoani pois tyköäni huonosti on asiani, yritinpä wielä mihin yritinkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät