Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. marraskuuta 2025
Virsi vieraiden kaukomaiden, jossa ihmiset vielä voivat olla hulluja rakkaudesta... »Yön halki kuin sade keväinen mun kauttani humisi hurma sen, oli kuin ois kantanut aalloillaan sulotuoksuja tuuli vierahan maan, kuin kertonut oisi se onneni hukkaa, mi koskaan, ei koskaan kukkinut kukkaa.» Hän kuunnellut kauhistuneena ja lumoutuneena. Silloin...
"Mitä lienette antaneetkaan ... eivät taida tupakkia ollakkaan ... vaan saan minä niistä selvän kunhan yön seutuna kuivaan", vakuutteli ukko laskien toopin portaille ja hommautuen pirttiin konttinsa luo takaisin, sillä siitä hän oli tuiki arka. Ei pirtissä tosin muita ollut kuin ruotimuori ... näin hein'aikana, mutta konttiansa vartioi Junnu taivaan linnuiltakin saati nälkäiseltä muorivanhalta.
"Jumalan olkoon kiitos!" huudahti Aagot, "ja kiitos sinulle, joka olet kovan yön kokenut tämän takia." Poika katsoi lempeästi häneen ja oli kotvasen aikaa ääneti. "Sinulla on kovat päivät täällä, Aagot," sanoi hän. "Ei, et saa siitä puhua," vastasi tyttö ja aikoi lähteä. "Kuules," pyysi poika. Aagot pysähtyi ja katsoi levottomasti häneen.
Hän alkoi, luki ja laski niin että korvissa suhisi koko yön. Oli asioita, joita hänen olisi pitänyt osata kuukaus sitten, ja nyt oli hän tiukalla; monasti takertui hän niin, että täytyi hakea selkoa ihan alusta. Hän asetti herättäjäkellon ja nukkui pari tuntia käsiensä varassa pöydän ääressä; alkoi sitten taas... Ei! jos se näin kävisi, niin ei hän joutuisi valmiiksi!
Juna menee kauniisti oikeaan rataan, kiitää asemahuoneen ja odotetun tavarajunan ohitse, ja poistuu vihellyksellä, joka isäraukan korvissa soi kuin ilkkuva riemuhuuto, ja katoaa viimein yön pimeyteen. Hämmästyneenä, ahdistetulla sydämellä seisoi hän nyt siinä vapisevin jaloin ja tuijottavin silmin, pitäen kädessään vielä sitä rautaa, jolla hän mielestään oli kauheasti surmannut oman lapsensa.
Nyt ei hukkunut muuta kuin joitakuita veneitä, jotka olivat matkalla kalalle, useampia purjeveneitä ja pari suurempaa laivaa ajoi myrsky maalle. Myrsky kiihtyi yön kuluessa; me tunsimme miten rakennuksemme liikahti jokaisesta myrskyn puuskauksesta ja natisi liitteissään; me valvoimme kaikki ikääskuin äänettömän suostumuksen johdosta kynttilän ääressä.
Mutta hanki teristäysihe vielä kovaan vastarintaan ja paneusi yön aikoina niin lujaksi, että sai hevosella ajaa, mistä halutti. Ilma oli raikas ja kuulakka. Kangaspuiden nausketta kuului jokaisen talon tuvasta.
Koko pitkän yön hän istui lastansa katsellen; mutta kun päivä vähän hämärsi, tuli täti hänen luoksensa, sanoen: »Mene nyt vähäisen levähtämään. Sinun voimasi loppuvat, kun tässä aina istut; kyllä minä lasta katson, ja jos hänessä joku muutos tapahtuu, kyllä sitte heti sinut herätän.» Hilja läksi lepäämään, mutta kauan ei hän voinut nukkua.
Ken sua uskonut on, ken sua seuraelee, niinkuin lapsi hän on, joka vaaralta kasvonsa peittää. Turmalta suojele et, kostolta et jumalain. Ei rakennettuna missään muuria taivasta kohti, jonk' yli ei Erinyit, tyttäret yön kapuais, ei niin vuolasta virtaakaan, jonk' ei yli uisi airuet Hadeksen. Suojaton, ihminen, oot. Niinkuin kaarna sa oot, oi ihminen, heittämä tuulten.
He erosivat vielä kerran, tulematta selvyyteen siitä, mitä olisi tehtävä. Ja vielä kerran tapasivat he toisensa valvottuaan vielä yhden unettoman yön, tapasivat toisensa puolitiessä vuolaan virran sillalla, ettei kukaan heitä kuulisi. Olen keksinyt keinon, sanoi parooni von Pflycht. Olen tehnyt päätökseni, ilmoitti kauppaneuvos Haarfooten.
Päivän Sana
Muut Etsivät