Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Wappu juoksi yhä eteenpäin, niinkuin hän olisi tahtonut Luckard'ia saavuttaa tiellä, jota tämä astui kuusi kuukautta sitten, ja huolimatta kylmästä syys-ilmasta nousivat suuret vesi-helmet Wapun otsalle, hiki, jonka oli pusertanut esiin se tuskallinen kiire, millä hän riensi maksamaan pitkällistä, suurta kiitollisuuden velkaa.
Benedikt hämmästyi: Wappu Jumala sinua varjelkoon. Bincenz lähestyi säkenöitsevin silmin. Wappu onko se todellakin tahtosi? Verinen tahtoni! Hän kohotti kättänsä ikäänkuin valantekoon, käsi oli jäykkä ja kynnet siniset kuin kuolleen. Joka laskee hänet kuolleena Asran jalkojen juurelle se on oleva mieheni niin totta kuin olen Walburga Stromminger! Yö.
Hän katsahti Joosepin puoleen ja rupesi taas askaroimaan tuvassa. Onko se todellakin Kotka-Wappu? kysyi nyt Asra saattajaltaan, ikäänkuin hän ei olisi voinut käsittää että pahassa huudossa oleva Wappu voisi olla niin hyvä. Tuskin voisi sitä uskoa, mutta sanoohan hän itse että niin on.
Silloin Wappu astui likemmäksi ja otti Asrasta kiinni, hän oli tyyni ja hänen kalpeissa kasvoissaan ei huomattu mitään liikutusta. Nyt tahdon sinulle jotakin sanoa Asra!
Murzoll hymyili ystävällisesti kevät-auringon loisteessa takaisin tullutta lastansa vastaan. Wappu ei enää tuntenut itseänsä niin yksinäiseksi tässä mahtavassa seurassa. Jokainen viiru Murzoll'in otsassa oli nyt tuttu hänelle.
Nyt he löivät seipäillä kekäleet hänen käsistään hänen ainoat aseensa silloin heitti hän ne joukkoon, jotta tämä huutaen hajosi, ja yhä ottaen uusia kekäleitä piisistä heitti Wappu tuliset aseensa päälle-karkaajia vastaan. Meteli kiihtyi. Tänne vettä! huusi Stromminger, tuokaa tänne vettä, sammuttakaa valkea häneltä! Jos tämä viimeinen keino tapahtui, olisi Wappu hukassa.
Wappu värisi vilusta. Tämä oli Murzoll'in jää-linnan esikartano, josta niin monta tarua kerrottiin alhaalla laaksossa ja jossa vuoren "onnelliset neidot" asuvat; niistä Luckard oli kertonut pikku Wapulle, lumituiskun ulkona raivotessa.
Ja eteenpäin hän meni, ja uskollinen Hans, joka nyt taisi lentää mihin hyvänänsä, sillä Wappu ei enää hänen siipiänsä leikannut, lensi nytkin hänen kanssansa. Hän saapui juuri sille paikalle, jossa Luckard oli jättänyt hyvästi hänelle.
Masennettuna meni hän Joosepin jälkeen ja silmänsä seurasivat mustasukkaisuudella tuon vieraan tytön liikuntoja, kun tämä sitoi Joosepin haavoja. Jooseppi, sanoi Wappu tukehtuneella äänellä, sinä et saa luulla ett'en huoli sinun haavoistasi siitä syystä, ett'en antanut sinun ampua Hanselia.
Aikovat antaa meidän nälkään nääntyä täällä ylhäällä, sanoi Wappu kotkalle, kun jakoi viimeistä juustopalaista hänen kanssansa, ja hän värisi salaa sitä aatellessaan; nuori raitis elämän-voima hänessä vastusti tätä kauheaa ajatusta. Mitä oli äänen tekeminen? Jättää karja oman onnensa nojalle, yksinään etsiä tietä kotia ja antaa eläin-raukkain surkeasti hukkua?
Päivän Sana
Muut Etsivät