Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Sillä oli vaaleanharmaja töyhtöhattu, lyhyt, tummanviheriä samettitakki, hopeanvärinen vyö, mustat polvihousut, punaiset sukat ja kiiltonahkakengät. »Missä minä olen tuon nähnyt?» jäi lehtori tuumimaan nukkea katseltuaan. »Missäpä sinä sen olisit nähnyt!» naurahti rouva leikkisästi. »Olen minä jossakin nähnyt», vakuutti lehtori pannen käden otsalleen.
Muuten hän tänään oli sangen oudon näköinen, sillä hänen laiha ruumiinsa oli aivan alaston, ainoastaan lanteita verhosi murattiköynnöksestä punottu vyö ja päässä oli ruususeppel. Mutta hänen silmistään loisti entinen tarmo, ja kasvot, jotka pilkoittivat seppeleen alta, henkivät ankaruutta ja uskonkiihkoa.
Eikö teillä ole varsinaista asiaa meille? Kapteeni Lilje toisti tämän kysymyksen ja astui samassa tulijan eteen, jota hän tarkasti kiireestä kantapäähän. Tämä oli tanakkarakenteinen, sotaisen näköinen mies, säätyläisten tapaan puettu. Ainoa tavallisuudesta poikkeava kohta oli leveä vyö, josta kaksi pistolia pisti esiin.
Sentähden kulki hän niin koukkuisena kuin mahdollista ja koetti olla niin vakavan ja järkähtämättömän näköinen kuin tullinhoitaja. Tämä viimeinen seikka oli mahdollisesti syynä siihen, että juuri ne silmät, joita hän mieluimmin olisi tahtonut välttää huomasivat kohta hänet. Hiipiessään tynnörien ohitse kuuli hän takanansa: "Mika puoliherra tuo on, tuo, jolla on pitkä nenä ja neulottu vyö?"
Punottaen seisoo siin' ihanaisena kainoudessaan; kuin veden välkkyvä vyö, jota aamun koittaret kultaa, kesken lehtojen varjoisten puneroivana hiipii, yht' ihanaisena siin' oli vanhain keskellä tyttö. Mut sydän hurmautui nyt rikkaan tuon nimismiehen, lämmöstä nuortui mieli ja lemmen maireus yhtyi kuin mesi vienoinen veren kanssa ja suonia kuihkoi.
Läksin piennä paimenehen, Lassa lammasten keralle; Ajoin lehmät suota myöten, Lampahat palomäkeä, Itse kangasta kaputin, Tulin rannalle ojasen, Täitä rannalla ojasen. Rämähytin raitapuuta, Tuolta poikanen putosi, Solki suussa, vyö käessä. Minä raukka itkemähän, Poikanen kyselemähän "Mitäs itket nuori neito?"
Jopa nyt jotakin! ei vähempääkään kuin Stavanger'ista ... niin siinä seisoo", hän sieppasi laskun pöydältä ... "ja lakeeri-nahkainen vyö ja kenkien puolipohjaamisesta ja paikkaamisesta kaksi taalaria ja yksi äyri ... ja sitten ompeluneuvoja; en ole milloinkaan kuullut nuoren tytön ostavan taloon ompelutarpeita! ja postirahaa! yksi taalari, kaksi äyriä ja viisi killinkiä? ... kaksi äyriä ja viisi!... Kerrassaan selittämätöntä!"
Hänen musta partansa valui alas hänen rinnallensa tumman punaisen kauhtanan yli; tätä ympäröitsi musta vyö, joka oli koristettu samankaltaisilla, keltaisilla kirjaimilla kuin nuot vaskipöytään piirretyt. Musta oli myöskin hänen turbaninsa ja mustat hänen isot ja sädehtivät silmänsä. Vieras lähestyi niin hiljaa, ettei Alroy sitä havainnutkaan, ennenkuin hän jälleen oli noussut.
Tuossa on tuo kauppias, joka aina ajoi edelle komealla hevosellaan, karhun nahka reen perässä, leveä, punainen vyö suurta supiturkin kaulusta kiristämässä; tuossa tuo vanha koulutoveri, jonka kanssa usein yhteen yövyttiin.
Paha on olla paimenessa, tyttölapsen liiatenki: mato heinässä matavi, sisiliskot siuottavi. Ei mato maellutkana, sisilisko siuotellut. Kirkui marjanen mäeltä, puolukkainen kankahalta: "Tule, neiti, noppimahan, punaposki, poimimahan, tinarinta, riipimähän, vyö vaski, valitsemahan, ennenkuin etana syöpi, mato musta muikkoavi!
Päivän Sana
Muut Etsivät