United States or Armenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muutenkiin tuntuu se lii'an vähän onnistuneelta ja kirjutuslaatu ei ole niin vapaata kuin pitäis oleman. Katso' mitä männeen vuoen Suomettaressa 34 luetaan Consciencén kirjutustavasta ja muista mitä L. Blad sanoo, niin tulet vielä suureksikiin kirjaveitikaksi. Pitäähän miestä neuvoman. Eik's niin! Mies neuvotusta tulloo, koira neuvomattomasta.
Mie sun paioilla parannan, kaatioilla kaunistelen, syötän voilla, vehnäsillä, juotan rieskamaitosilla; vuoen syötän raatamatta, toisen työlle työntämättä. "Kun et jou'u päästämähän, käy pian kerittämähän, kohta kaaun kuolijaksi, muutun mullan muotoiseksi." Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "Kun on kuollet, kuolkosipa, kaotkosi, kun kaonnet!
"Muuttukoni jos monasti, Kaatukoni jos kahesti. Sano, sano orja rukka, Mi on tässä kostitsoina? Syötän vuoen raatamatta, Toisen työlle työntämättä." "Jo sanon emäntä rukka, Mi on siinä kostitsoina: Onpa naisen olkaluuta, Palakaisen pääpaloja, Söit sä tissit tyttäresi, Söit nännit oman sikiön, Jota kauan kasvattelit, Itse rinnalla imetit."
Osapuille oiva vuoen Lauloin lahjan Luojan suuren, Saatuna Savonkin maahan, Vaan ei taia vanhan tuiman Näljän entisen e'estä Vielä vuosi viljavainen Tuntua hyvätuloinen, Kesteä elatuskeino Ajast'aian atriaksi.
Jos lie heitty ja hylästy, Hyläsköhöt, heittäköhöt; Ei lehto leväten huoli, Hyvä halme hyövytellen. Vuoen lehtonen lepäävi, Kun tulevi toinen vuosi, Kasvavi paremman kauran, Tomiamman touon tuopi, Vihannamman viljan saapi, Teräkkään elon tekevi; Eipä huoli heinäpieles Yli vuoen oltuansa, Ei pahene piikalapsi, Jos on vielä viipykähän, Kukkana ison ko'issa, Marjana emonsa mailla.
Lintu läksi laulamahan Poijes uniuutustansa, Jossa rauhassa lepäsi Päivän vaihtuman väliä, Pimeyen piiloisalla, Mut kun valkeus valaisi, Alkoi koitto auringosta, Niin hän nousi nopeasti Luojallensa laulamahan Aamukullan kunniaksi, Vuoen alkavan iloksi.
Kellä ompi kelvollinen Kiitosuhri uutisesta, Vuoen viljaisen tulosta, Jonka puolehen Jumala, Leppyisemmin suuri Luoja Katsoisi kuin Kainin uhriin?
Kultakangas kätkemähän, Itki vuoen, itki toisen, Ja itki ikänsä kaiken; Pois itki ihanat silmät, Kasvon kaunihin kaotti. Meni metsähän kesällä, Lintu lauleli lehossa: "Ele itke, neito parka, Yhtä sulhoa ijäti, Kyllä saat sä toisen kullan, Sulhon vieläki paremman, Tuo sulle sinisen silkin Sekä sormukset soreat, Tuopi uuvet ummiskengät, Sekä pasmakat paremmat."
Jäivät tielle tenkaseni, Rannalle rahani vieri; Annoin ainoat rahani, Heitin hentuet hopiat, Wiron piikojen pivohon, Narvan naisten kukkarohon. Pahasti maannut. Olin poika pikkarainen, Koko kolmonen kesoinen, Kahen vuoen vanhukkainen; Koin kerta kesässä maata, Senki saunassa saloa, Piilten pikkuhuonehessa, Pikkaraisen piian kanssa, Matalan Marin keralla.