United States or Moldova ? Vote for the TOP Country of the Week !
Saaressa, sanoo Shemeikka vitkalleen... Kosken saaressa, toistaa hän. Ja nyt sinä olet minun. En minä ole sinun ... minä olen toisen. Sinä olet minun. Minkä tähden minä olisin sinun? Sentähden, että tahdot olla. Sinunko? Minun. Minä olen toisen ... anna minun mennä... Olit toisen, kuiskaa Shemeikka silmissä ja äänessä riemua olit toisen, Niin kauan kuin olit Ruotsissa, nyt olet Karjalassa.
Hänen nuttunsa oli auki, hänen tukkansa pörrötti hajallaan kasvoilla. Juuri tuollaisena oli Boleslav hänet jättänyt eilen illalla. Hän kohotti vitkalleen päätänsä ja katsoi Boleslaviin haipuvalla katseella kuten unissaan. Boleslavia pelästytti tämä katse. »Etkö ole ruvennut nukkumaan?» kysyi hän niin ankarasti kuin voi. Tyttö tuijotti häneen autuaassa lumouksessa, mutta ei vastannut mitään.
Nyt samainen mies puristi kätensä nyrkkiin, pöyhistelihe ja mörisi ja röhki jotakin itsekseen. »Tekö valmistatte ruumiskirstuja tässä kylässä?» Puuseppä pudisti vitkalleen päätänsä tuijottaen tylsänä eteensä. Sitten hän puhui ikäänkuin haudasta: »Teen enää vain kaksi ruumiskirstua toisen itselleni ja toisen vietellylle lapsiraukalleni.» Schrandenilaiset nauroivat salavihkaan.
Näinkö minä unta vai olinko minä sekasin? vai liikkuiko vuoteen katos todellakin alaspäin, vaipuen vitkalleen, äänettömästi, hirmuisesti, suoraan alas koko mitaltansa ja leveydeltänsä, suoraan minun päälleni, joka makasin sen alla? Vereni jäähmettyi kauhusta.
Sadan askeleen päähän tultuamme, nosti toinen hyle vitkalleen päätään ja käänsi sen jään laidalle. "Yks'", sanoin minä. "Soutakaahan likemmäksi", sanoi isä. "Elä ammu ennen kuin se toisen kerran vainuaa vettä; kun se kolmannen kerran vainuaa, on se jo hereillä ja pujahtaa samalla jään alle."
Uh, kuinka minä vihaan sinun likaasi ja sinun niljakkuuttasi, sinä pienten kansain röyhkeä sortaja, joka koulujen sijasta ylläpidät vankiloita ja jolla solmupiiska on ylimpänä lakina! Heltiämättä rapisee sade himmeihin ikkunaruutuihin. Vitkalleen alkaa lokakuinen lauantai-ilta hämärtyä ja työläästi kuluvat tunnit.
Vitkalleen ja äänetönnä astui nyt tuo vanha maamies alas, jolloin hänen vaimonsa ja tyttäriensä sanattomat kyyneleet häntä kohtasivat; sillä vaikka me kaikki tällä aikaa olimme huomanneet vahinkomme koko laajuuden, niin eipä kukaan tohtinut julkaista pahoja uutisia naisväen korviin.
"Tule nyt, niin sinua autan, koska kerran tänne satuin tulemaan," sanoi äiti helmojansa ylös käärien. "Sinun tulee tottua järjestykseen kotoakin poissa ollessasi." Hän lähti heti maitoaittaan, Synnöve vitkalleen perässä.
Purjeita näytti asettavan näkymätön käsi ja vitkalleen ja juhlallisesti kulki tuo kaunis laiva vienolla pohjatuulella tyyntä veden pintaa aavaa merta kohti. "Tämä ihminen ajattelee kaikkea", sanoi majori. "Minun ensimäinen toivoni oli, että voisimme ampua miehen rattaalta ja että priki sitte kulkisi kallioihin. Mutta nyt on tämäkin toivo pettänyt minun, sillä hän näyttää olevan käsiin saamaton."
Leijona oli kauan nähnyt nälkää; mutta ei hän osottanut semmoista raivoutta kuin tiikeri. Hän juoksi vitkalleen arenan poikki ja kokonaan ympäri sitä, niinkuin olisi hän etsinyt jotakin pääsöpaikkaa.